Gnostilaisuus pulpahti keskusteluun ja otsikoihin pari vuotta sitten Dan Brownin Da Vinci ‑koodin myötä. Romaanissahan väitettiin, että gnostilaisista teksteistä löytyy totuus, jonka kirkko on pimittänyt ihmisiltä vuosisatojen ajan. Uudelleen keskustelu gnostilaisuudesta virisi, kun pääsiäisen alla julkisuuteen tuli kauan kadoksissa ollut, gnostilainen Juudaksen evankeliumi. Siinä Juudas esitetään Jeesuksen läheisimpänä opetuslapsena.
Uuden testamentin eksegetiikan professori (mvs) Ismo Dunderberg Helsingin yliopistosta toteaa, että Da Vinci ‑koodi antaa gnostilaisuudesta virheellisen kuvan. Juudaksen evankeliumi puolestaan on Dunderbergin mukaan julkisuudessa ymmärretty väärin. Siitä on etsitty vastauksia sellaisiin kysymyksiin, joihin se ei vastaa.
— Se ei anna uutta tietoa Juudaksesta historiallisena henkilönä tai Jeesuksen ja Juudaksen suhteesta. Mutta se on hirveän tärkeä teksti sen vuoksi, että se antaa äänen tukahdutetulle ja vaiennetulle gnostilaiselle kristinuskolle.

Luojajumala ja todellinen Jumala

Gnostilaisuus on myöhäisantiikissa kukoistanut uskonnollinen oppijärjestelmä. Siihen kuului useita suuntauksia, joista suurin osa oli kristillisiä. Tärkein tietolähde gnostilaisuuden tutkimuksessa on Egyptistä vuonna 1945 löydetty koptinkielinen Nag Hammadin kirjasto.
Dunderbergin mukaan gnostilaisuuden syntyhistoria on hämärän peitossa, mutta siinä määrin sidoksissa juutalaisuuteen, että gnostilaisuutta voidaan pitää eräänlaisena protestiliikkeenä juutalaista teologiaa vastaan.
Gnostilaisuuden erottautuminen juutalaisuudesta näkyy sen jumalakuvassa. Gnostilaisen käsityksen mukaan jumalia oli kaksi. Alempi oli luojajumala, demiurgi, joka oli sama kuin Vanhan testamentin jumala. Tätä jumalaa kuvataan yleensä gnostilaisissa teksteissä kielteisesti; hän on tietämätön ja ylimielinen. Ihminen on luojajumalan yläpuolella, koska hän kantaa sisässään kipinää toisesta, todellisesta jumalasta.
— Gnostilaisuuden kukoistusaikaa olivat 100- ja 200-luvut. Tutkijat ovat keskustelleet siitä, voidaanko gnostilaisuutta nähdä jo aiemmin. Merkit ovat hyvin häilyviä ja ohuita. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumista on etsitty piirteitä gnostilaisuudesta, mutta sille ei mielestäni ole perusteluja. Lähinnä sitä yhdistää gnostilaisuuteen molempien taustalla oleva juutalainen teologia, Dunderberg sanoo.

New Age ei ole gnostilaisuutta

Tekemällä jyrkän pesäeron juutalaisuuteen gnostilaisuus herätti valtauoman kristityt korostamaan Vanhan ja Uuden testamentin välistä yhteyttä. 150-luvulta eteenpäin gnostilaisuutta vastaan alettiin taistella. Ensimmäinen, kirkkoisä Irenaeuksen kirjoittama systemaattinen esitys gnostilaista kristillisyyttä vastaan on peräisin 180-luvulta.
— Gnostilaisuuden asema heikkeni, kun kristinuskosta 300-luvulla tuli Rooman virallinen uskonto. Harhaoppisiksi katsotut joutuivat tuolloin tukalaan asemaan. Esimerkiksi gnostilaisten juridisia oikeuksia rajoitettiin, heidän tekstejään hävitettiin ja kokoontumistilojaan poltettiin, Dunderberg kertoo.
Gnostilaisuus hävisi vähitellen. Siitä löytyy tietoja 700-luvulle saakka. Pisimpään gnostilaisista suuntauksista säilyi manikealaisuus, joka levisi Kiinaan saakka. Oman aikamme New Age ‑uskonnollisuudessa on myös nähty gnostilaisuuden piirteitä.
— Gnostilaisuudessa ja New Agessa on yhteistä vahva ajatus sisäisen minän löytämisestä. New Age ‑liikkeellä ei kuitenkaan ole gnostilaisuudelle tyypillistä teologiaa. Gnostilaisuus suhtautui kielteisesti tähän maailmaan, New Age ‑liike pyrkii pikemminkin sopusointuun maailman kanssa.

Ei vaimo vaan tähtioppilas

Monissa gnostilaisissa teksteissä Jeesus on tärkeä hahmo. Hän on ennen kaikkea jumalallisten totuuksien välittäjä, jonka tehtävänä on herättää ihmiset muistamaan jumalallisen alkuperänsä.
— Jeesus ei esiinny samalla lailla syntien sovittajana kuin kristinuskossa. Jos hänen ristinkuolemansa mainitaan, sille ei anneta samanlaista merkitystä, Dunderberg arvioi.
— Jeesuksesta ei anneta kovinkaan inhimillistä kuvaa. Esimerkiksi Juudaksen evankeliumissa Jeesus naurahtaa, mutta ei se ole inhimillistä naurua, vaan ennemminkin ylimielisyyttä. Da Vinci ‑koodissa taas esitetään Jeesuksesta toivekuva, jolle Nag Hammadin teksteistä ei löydy vahvistusta.
Jeesuksen ja Magdalan Marian suhteen laadusta on Da Vinci ‑koodin myötä tullut suosittu arvailujen aihe. Dunderberg kertoo, että Marialla kyllä on joissakin gnostilaisissa teksteissä keskeinen asema — ei kuitenkaan Jeesuksen vaimona, vaan hänen tärkeimpänä opetuslapsenaan.
— On ollut gnostilaisia ryhmiä, joissa Magdalan Maria on avainhahmo ja välittäjä. Hän on eräänlainen tähtioppilas, joka välittää salattua tietoa. Sen sijaan Da Vinci ‑koodissa hänet näennäisestä edistyksellisyydestä huolimatta määritetään seksuaalisen roolin kautta. Hänestä tehdään Jeesuksen vaimo ja tämän lapsen äiti, vaikka tällaisille käsityksille ei löydy tukea mistään varhaiskristillisistä teksteistä, Dunderberg sanoo.
— Da Vinci ‑koodissa luodaan muutenkin gnostilaisuudesta kuva, joka ei ole yhtäpitävä lähteiden kanssa. Jos oikeasti lukee gnostilaisia tekstejä, niistä löytyy ihan toisenlaisia piirteitä. Suhde näkyvään todellisuuteen tai seksuaalisuuteen ei niissä ole välttämättä myönteinen. Nag Hammadin tekstit ovat aika seksuaalikielteisiä ja askeettisia.

Voisiko se olla näinkin?

Mutta eivät kirjallisuudessa ja lehdistössä suositut salaliittoteoriat aina ole täysin vailla perää. Dunderberg huomauttaa, että kirkossa on selvästi sensuroitu tiettyjä tekstejä vääräoppisina.
— Toisaalta kaunokirjallisuus pelaa omilla ehdoillaan. Salaliittoteorioista syntyy mielenkiintoisia tarinoita. Jos tutkijan elämästä kirjoitettaisiin totuudenmukaisesti, ei sitä kukaan jaksaisi lukea. Uskon, että ihmiset kyllä tajuavat lukevansa fiktiota. Joskus he kuitenkin jäävät pohtimaan, voisiko se olla näinkin.
Dunderberg lisää, että toisinaan jopa tutkijat jäävät miettimään samaa. Hänelle itselleen näin kävi isäinpäivälahjaksi saadun jännärin kanssa. Ilkka Remeksen Nimessä ja veressä ‑kirjassa ollaan alkuperäisen Tuomaan evankeliumin jäljillä ja esitetään uusi tulkinta Qumranin kirjakääröjen vaiheista.
— Siinä fiktio pohjautuu ajantasaiseen tutkimukseen toisin kuin Da Vinci ‑koodissa, Dunderberg kiittelee.

Eksegetiikan professori

Ismo Dunderberg on Uuden testamentin eksegetiikan professori (mvs) Helsingin yliopistossa. Eksegetiikka tutkii Raamatun syntyä, sisältöä ja tulkintaa. Uuden testamentin eksegetiikan tutkimuskohteena on varhaiskristillinen aineisto noin vuosilta 50–150. Dunderberg väitteli tohtoriksi vuonna 1994 Johanneksen evankeliumista. Sen jälkeen hän on tutkinut gnostilaisuutta ja varhaiskristillisyyttä.

Symbologian professori
Symbologia on kuvitteellinen tieteenala ja Robert Langdon sen kuvitteellinen professori. Tämä Dan Brownin luoma hahmo joutuu urallaan huikeisiin seikkailuihin. Enkelit ja demonit ‑romaanissa hän säntäilee ympäri Roomaa pelastaakseen maailman.
Da Vinci ‑koodissa Langdon selvittää sekä murhaa että Graalin maljan salaisuutta. Kirjan pohjalta tehty elokuva tulee ensi-iltaan 19.5. Robert Langdonia näyttelee Tom Hanks.