Kati Sinenmaan pihapuisto sijaitsee Helsingin Ilmalassa tien rakentamisen yhteydessä siirretyllä täyttömaalla. Rinteen alaosaa on 1950-luvulla käytetty kaatopaikkana.

Niinpä maata kaivaessa löytyy monenlaisia aarteita: muodottomiksi ruostuneita pieniä metalliesineitä, rautanauloja ja pieniä lasisia lääkepulloja, joita Sinenmaa kiikuttaa kierrätyspisteisiin.

— Odotan vain, milloinka vastaani tulee amerikanrauta. Autonromujakaan ei aikanaan kierrätetty muuten kuin viemällä kaatopaikalle.

Sinenmaa on kaivanut maahan kuoppia ja vahvistanut niiden reunoja kivillä tai tiilillä.

— Tuonne on tulossa sauna. Kiuas on jo valmiina, hän osoittaa yhtä kuoppaa.

Ryyppyporukan omaisuutta

Pihassa on maavallia, risuaitaa, kiviaitaa ja -torneja. Sinenmaa on kuljettanut kivenmurikoita polkupyörän tarakalla, mutta suurin lohkare on löytynyt omasta pihasta.

— Useamman sadan kilon painoista kulmikasta kiveä voi pyörittää laittamalla alle pienemmän kiven. Samalla tavalla maapallonkin voisi suistaa radaltaan, mutta siihen kuluisi satojatuhansia vuosia.

Pihakiven siirtäminen nykyiselle paikalleen vei Sinenmaalta vuoden päivät. Hänellä on ehdotus niille, jotka valittavat, etteivät voi tehdä mitään, kun ei ole rahaa.

— Mikseivät mene metsään pyörittämään kiviä?

Pihapiirin muokkaus on jatkunut yksitoista vuotta.

— Etsin sopivaa pystytyspaikkaa teltalle, johon päätin muuttaa opiskelija-asunnosta, ja osuin tänne, Sinenmaa selittää.

Hän päätyi "pitkän kautta" Helsinkiin opiskelemaan fysiikkaa 1990-luvun taitteessa.

— Tampereella olin ryyppyporukan omaisuutta, vaikka tein töitä veljeni liikkeessä. Olin kiinni monenlaisissa pakoissa. Jälkikäteen ajatellen minulla ei ollut muuta mahdollisuutta muuttaa elämääni kuin sairastuttaa itseni masennukseen. Kun sitten lopulta olin valmis aloittamaan uuden elämän, menin ammatinvalintapsykologin luo.

Psykologi neuvoi korottamaan kansalaiskoulun päästötodistuksen äidinkielen arvosanaa. Vauhtiin päästyään Sinenmaa suoritti koko peruskoulun ja vielä lukionkin.

Teekkareiden tekoälyprojekti

Yliopistolla fysiikan opinnot sujuivat aluksi hyvään tahtiin, mutta jäivät, kun Sinenmaa innostui sivuaineensa tähtitieteen välityksellä internetistä.

— Tuotin nettiin niin paljon tekstiä, että alettiin huhuta teekkareiden tekoälyprojektista.

Tätä nykyä Sinenmaa liikkuu netissä Elämäntapaliiton Elokolon tietokoneen kautta.

Sinenmaan kotina on kivimuurin suojassa oleva, järjestyksessään kolmas maja. Sen rakennusaineiksi löytyi kokopuuta roskiksista ja Kiasman rakennustyömaalta.

— Tilaa on kuusi neliömetriä. Ei ihminen tarvitse asuinpaikakseen joitain määräneliöitä. Tärkeintä on, että voi asua omissa oloissaan ilman häädön pelkoa.

Vuosia sitten Sinenmaa lopetti rahan vastaanottamisen Kelalta tai toimeentuloluukulta.

— Niinpä minua ei voida velvoittaa johonkin mielettömään työhön, jolla rikkaat omistajat rikastuvat entisestään.

Toisinaan Sinenmaa on kerännyt pulloja ja saanut siten hankituksi kaurahiutaleensa ja jugurttinsa. Viime syksynä hän sai äitinsä kuoltua perintöä parisataa euroa.

Onnen avaimet

Sinenmaa sanoo kotipaikkaansa kivilinnaksi ja temppeliksi. Voisiko sitä sanoa myös maataideteokseksi?

— Irtisanoudun tavanomaisista taiteen määritelmistä. En osaa arvostaa taidetta, jota ripustetaan valkoisille seinille sisätiloihin. Taidetta tärkeämpää on kauneus. Kaunista syntyy, kun ihmiset pääsevät tekemään itselleen tärkeitä ja hyviä valintoja.

— Ei ole kuitenkaan niin, että olisin ensin harkinnut ja sitten päättänyt, että alkaisin elää näin. Elämä on kuljettanut minut tänne. Joku sanoisi sattumaksi, minä en.

Vaikka Sinenmaa arvostelee ankarasti rahan valtaa ja rahan perässä juoksemista, hän ei pidä elämänmuotoaan yhteiskunnallisena protestina.

— Sillä, joka pyrkii onnellisuuteen, ei ole mielessään protestoiminen.

Sinenmaan mukaan elämän merkitys ja onni löytyy, kun ihminen pääsee vapaasti käyttämään älyään ja lihaksiaan.

Kati Sinenmaasta kertovan dokumentin esitys ke 10.5. klo 16 seurakuntien talon auditoriossa.