Jännittää pikkuisen. Mahan pohjassa kipristelee ja olo on malttamaton, vekkulisti hymyilevä Pauliina Hartonen kuvailee tunnelmia ennen Vantaan Lapsibaletin esityksiä.

10-vuotias Pauliina on balettikoulun neljäsluokkalainen. Hänen seuraava jännittävä hetkensä on 13. toukokuuta, kun tanssijat esiintyvät Myyrmäen kirkossa urkutaiteilija Markku Hietaharjun säestyksellä. Pauliina ja kymmenen muuta neljäsluokkalaista tanssivat luontoaiheisessa esityksessä, jonka musiikki on juhlavuottaan viettävän Mozartin käsialaa.

Kokemusta jo monta vuotta

Esitysten harjoittelu on Pauliinasta harrastuksen hauskimpia puolia. Harjoituksia onkin kahtena iltana viikossa. Harjoitellessa voi jo kuvitella oikean esityksen tunnelmaa ja ajatella vaikkapa ihania esiintymisasuja. Myyrmäen kirkossa ryhmä eläytyy luontoaiheeseen puutarhureina.

Pauliina kertoo myös varsinaisista h-hetken valmisteluista, jotka kuulostavat nuorten neitien unelmilta.

— Äidit laittavat meille meikkiä, hän hymyilee.

Viime esityksessä kolmisen viikkoa sitten neljäsluokkalaiset tanssivat Martinus-salissa Adiemuksen musiikkiin tehdyn Pavanen.

— Yleisöä oli aika paljon, katsomo melkein täynnä, Pauliina muistelee.

— Meidän asut olivat aika ihmeelliset, hän hymähtää.

Vanhempien lisäksi myös mummo ja vaari käyvät joskus esityksissä ihailemassa Pauliinan ja tanssikavereiden ohjelmanumeroita.

Tossunnauhojen solmiminen ei ole ollut Pauliinalle vaikeaa enää pitkään aikaan, sillä hän on harrastanut balettia jo seitsemisen vuotta. Vantaan Lapsibaletissa tanssitaiteen perusopetukseen kuuluva lastentanssi voidaan aloittaa jo 3-vuotiaana. Varsinainen balettikoulu alkaa 7-vuotiaana 0-luokalta. Koulu jatkuu kahdeksan vuotta. Sen jälkeen on mahdollisuus jatkaa ammattiin suuntautuvassa koulutuksessa.

Ammattiasioita 10-vuotias ei välitä vielä ajatella, vaikka tanssiminen onkin hauskaa.

— Isonakin voisi tanssia ehkä ainakin harrastaa, Hartonen pohtii.

Tankoharjoituksia kärkkäreillä

Neljäsluokkalaisten harjoituksissa tehdään muutakin kuin pohjustetaan tulevia esityksiä. Oikean tekniikan oppiminen on tärkeää. Tekniikkaa ja ryhtiä opetellaan tankoharjoituksissa.

— Ne ovat vaikeinta, koska on seistävä puolivarpaillaan, nuori tanssija kertoo ja näyttää oikean varpaiden asennon.

— Meillä on myös kärkkärit eli kärkitossut, joissa on nauhat. Niillä harjoitellaan kerran viikossa. Se on kivaa, Pauliina selittää.

Pauliinan ryhmässä on kymmenkunta samanikäistä tyttöä. Luokkakavereitakin oli aiemmin mukana, mutta ajan myötä harrastus on heiltä jäänyt. Myös ryhmät saattavat taitojen edetessä vaihtua, ja silloin tutustuu uusiin tanssikavereihin. Pauliinallakin on kokemusta ryhmän vaihtumisesta, kun hän hyppäsi yhden luokan yli.

Lumihiutaleita ja röyhelöpukuja

Monessa mukana oleva tyttö käy viikoittain myös viulu- ja musiikinteoriatunneilla musiikkiopistossa. Partiossa käymiseenkin hänellä riittää aikaa.

— Baletista tykkään eniten, Pauliina sanoo.

Kansallisoopperan balettinäytökset ovat tulleet jo tutuiksi nuorelle harrastajalle.

— Ainakin Pähkinänsärkijän ja Joutsenlammen olen nähnyt, hän muistelee.

Oopperatalon suuren mittakaavan esitysten seuraaminen on ollut Pauliinalle vaikuttava kokemus.

— Siellä näki hienoja hyppyjä ja pyrähdyksiä. Ja upeita asuja, hän luonnehtii.

— Ja musiikkikin oli mukavaa.

Omasta repertuaarista Pauliinalle ei tule mieleen varsinaista lempiesitystä, mutta lumihiutaleena tanssiminen eräässä esityksessä on jäänyt erityisen kivana mieleen.

— Olen esittänyt myös rosvoa, mollamaijaa, kukkaa ja keijua, hän luettelee.

Mahdollisen tulevaisuuden unelmaroolin pohdinnassa Pauliina Hartosella ratkaisee esiintymisasu.

— Sellainen rooli, jossa olisi hienon hieno puku. Siinä voisi olla röyhelöitä, hän kuvailee.

Olisiko värillä väliä?

— Voisi siinä olla montakin väriä, ballerina hymyilee.