Pieni torppa Viron maaseudulla

Hilju Laja, 96, äiti, isoäiti, isoisoäiti ja isoisoisoäiti

Hildegard Raag, myöhemmin Hilju Laja syntyi Virossa lähellä Vörun kaupunkia tammikuussa 1910 pienviljelijäperheen vanhimpana lapsena. Koti oli pieni torppa, mutta isä Jaan oli kylässä tunnettu muusikko ja äiti Emilia lauloi kirkossa. Pikkusisaria syntyi kaksi, mutta toinen heistä kuoli viisivuotiaana. Nyt Hilju on ainoana jäljellä lapsuutensa perheestä.

Hilju kävi omassa kylässään kansakoulun ja jatkoi kymnaasissa Vörun kaupungissa. Matkaa kouluun oli 15 kilometriä, jotka Hilju käveli eväspussi kirjojen kanssa laukkuun pakattuna. Hän halusi opettajaksi ja pääsi Vörun opettajaseminaariin. Sieltä Hilju taivalsi viikonlopuiksi kotiin, ja joskus sattui niinkin onnellisesti, että kohdalle osui hevoskyyti.

Jo kansakoululaisena Hilju liittyi Kodutyttäriin, joka on meidän partiolaisiamme vastaava järjestö Virossa. Nykyisin hän on vanhin elossa oleva kodutytär ja järjestön kunniajäsen.

Hilju valmistui opettajaksi, lauloi kuorossa, toimi urkurina ja tapasi 1930-luvun alussa Tartossa juristiksi opiskelevan Loomet Lajan. Nuori pari solmi avioliiton ja asettui lähelle Tarttoa. Hilju eteni opettajan urallaan ja hänestä tuli Tarton poikakoulun rehtori. Hilju ja Loomet saivat kaksi tytärtä ja yhden pojan. Lapsista keskimmäinen, Lemmi, syntyi keskelle sotaa vuonna 1940.

Koko sodan ajan Hilju työskenteli koulussa, mutta Loomet vangittiin. Hän vapautui vasta sodan jälkeen, mutta ei saanut toimia enää juristina vaan työskenteli tehtaassa ja matkaoppaana. Hän toimi myös siviilihautaajana. Mukana hautajaisissa hänellä oli usein vaimo Hilju, joka lauloi lukuisissa tilaisuuksissa.

Loomet kuoli 91-vuotiaana vuonna 1994. Hilju elelee edelleen pirteänä Tartossa, jossa lapset ja heidän lapsensa monessa polvessa käyvät häntä katsomassa.

Äidin kanssa Tallinnan laulujuhlille

Lemmi Laja, 66, äiti, isoäiti ja isoisoäiti

Lemmi Lajan lapsuuden kodissa oli piano ja hän oppi jo pienenä tyttönä äidiltään Hiljulta pianonsoiton alkeet. Kun Lemmi oli lapsi, maassa oli sota ja perhe vietti kuukauden Haapsalussa — odottaen venettä, jolla he voisivat paeta meren yli. He eivät kuitenkaan koskaan nousseet veneeseen. Heillä ei ollut riittävästi rahaa maksaa pakomatkasta, mutta suurin syy oli sittenkin Lemmin isä, joka olisi jäänyt yksin vangituksi Tarttoon. Niinpä he palasivat kotiin.

Lapsena Lemmi pääsi äidin mukana Tallinnan laulujuhlille. Tallinnasta löytyi myös opiskelupaikka. Lemmi pääsi musiikkiakatemiaan, josta hän valmistui diplomi-kuoronjohtajaksi. Musiikinopettajan työ löytyi koulusta ja sieltä löytyi myös rakkaus. Nuoruuden romanssi johti nopeaan avioliittoon Lemmiä kuusi vuotta nuoremman miehen kanssa. Tuosta liitosta syntyi Terje juhannusaattona 1963.

Lemmi työskenteli musiikinopetuksen lisäksi isänsä tavoin matkaoppaana. Matkoja tehtiin koko Neuvostoliiton alueelle ja tytär Terje pääsi mukaan muun muassa silloiseen Leningradiin.

Myöhemmin Lemmille syntyi vielä poika uuden elämänkumppanin kanssa. Kun opettajan työ koulussa alkoi vuosien kuluessa tuntua liian raskaalta, Lemmi päätti vaihtaa työpaikkaa. Hän ehti opettaa musiikkia päiväkodissa 15 vuotta, kunnes elämässä kääntyi kokonaan uusi lehti.

Tytär Terje oli perheineen muuttanut Suomeen ja houkutteli äitiään käymään. Lemmi tuli tutustumaan ja kokeili samalla urkujen soittoa. Hän päätti muuttaa Suomeen ja muutettuaan toimi kanttorin viransijaisena Virtasalmella, Sodankylässä ja Korppoossa. Viime vuonna hän jäi eläkkeelle.

Äitienpäivää ei Neuvosto-Virossa vietetty, mutta Suomessa on äitienpäivän vietto tullut Lemmillekin tutuksi. Tänä vuonna hän ehtii kuntoutuksesta Haapsalusta kotiin juuri äitienpäiväksi.

Muutto Suomeen

Terje Saard, 42, viiden lapsen äiti ja neljän isoäiti

Kun Terje Saard syntyi, kesä oli kauneimmillaan ja perhe viettämässä juhannusta isoäidin luona. Myöhemminkin Terje vietti paljon aikaa isoäidin luona, koska äiti Lemmi opiskeli Tallinnan musiikkiakatemiassa.

Terjen koti oli kuitenkin Tallinnassa ja siellä hän aloitti koulun. Koulu oli musiikkikoulu, johon oli tiukka pääsykoe ja jossa joka vuosi täytyi antaa näytteet taidoistaan. Terjen ryhmässä aloitti 28 oppilasta, joista Terje yhtenä viidestä suoritti koulun loppuun. Kirkkomusiikkia ei Virossa silloin voinut opiskella pääaineena, joten urkujen soittoa Terje opiskeli erityisluvalla sivuaineena.

Ensi kosketuksen uskontoon Terje sai 13-vuotiaana tutustuessaan vapaakirkon toimintaan. Hän liittyi kirkkoon ja alkoi 14-vuotiaana soittaa siellä urkuja. Kotona kirkkoon liittyminen aiheutti pahaa mieltä, sillä äiti pelkäsi Terjen tulevan uran puolesta. Koulustakin tuli varoituksia. Terje joutui usein puhutteluun, jossa muistutettiin, että hänen tulevaisuutensa on vaarassa, koska hän tekee yhteistyötä kirkon kanssa.

Terje tiesi kuitenkin, että kirkko oli hänen paikkansa. Hän tapasi tulevan miehensä kirkon nuorisokuorossa ja valmistui pianonsoitonopettajaksi, diplomipianistiksi ja kamariyhtyeen solistiksi ja säestäjäksi. Musiikin opiskelun ohessa Terje suoritti myös ravintolakokin tutkinnon.

Nuori pari avioitui ja perhe aloitti elämänsä yhdessä huoneessa Terjen äidin luona. Mies opiskeli insinööriksi, lapsia syntyi ja kaikesta oli puutetta: vaatteista, vaippakankaasta, polttopuista ja maidosta lapsille. Aviomies pääsi viimein opiskelemaan Suomeen, mutta Terje jäi kotiin Tallinnaan yksin viiden pienen lapsen kanssa.

Vuonna 1990 Terje tuli kuoromatkalle Suomeen. Matkan jälkeen Orimattilan kirkkoherra soitti ja kysyi, tulisiko Terje heille kanttoriksi. Alkoi lupahakemusten teko ja lopulta lupa heltisi ensin Terjelle ja lapsille, vasta sitten aviomiehelle, joka halusi jäädä Suomeen opiskelemaan teologiaa. Terjen perhe oli ensimmäisiä, jotka saivat ennen Viron itsenäistymistä luvan muuttaa Suomeen kokonaisena perheenä.

Tikkurilan seurakunnan kanttorina Terje on toiminut vuodesta 1996 lähtien. Lapsista kaksi asuu enää kotona ja Terjellä on jo neljä lastenlastakin. Vähintään kerran kuukaudessa hän kokoaa heidät yhteisen ruokapöydän ääreen. Äitienpäivänä Terje järjestää lounaan koko katraalle perheineen.

Miniäksi Pohjanmaalle

Helen Toivanen, 22, äiti

Helen Toivanen on sunnuntailapsi. Hän syntyi Tallinnassa pääsiäisaamuna 1984. Tyttären synnyttyä Terje-äiti lahjoitti kätilölle sipulinkuorissa värjätyn pääsiäismunan.

Helenillä on kolme veljeä ja yksi sisko. Lapsuuteen kuului vilskettä ja lämpimiä kesiä isomummu Hiljun luona. Kun Helen oli kuusivuotias, perhe muutti Suomeen ja Helen oppi suomen kielen. Suvun naisten tapaan Helenkin soitti pianoa. Hän opiskeli myös huilunsoittoa ja laulamista. Silti päättäväinen tyttö tiesi jo ala-asteella, että musiikista ei tule hänelle ammattia, vaan hän haluaa joskus perustaa oman yrityksen.

Suomeen muuton jälkeen perhe alkoi kunnostaa Hiidenmaalla sijaitsevaa vanhaa taloa vapaa-ajankodikseen. Helen oli kymmenen vanha, kun äiti Terje oli jälleen kerran kuoromatkalla. Helen vastasi kahden viikon ajan Hiidenmaalla perheen ruoan valmistuksesta samalla kun isä rakensi taloa. Äiti oli kirjoittanut valmiiksi ohjeet listalle: kuinka kauan keitetään perunoita, kuinka kauan makaronia. Helen onnistui, eikä neuvoa olisi voinut äidiltä kysyäkään. Ei ollut vielä kännyköitä eikä edes puhelinta.

Lukion jälkeen Helen tutustui Helsingissä suomenruotsalaiseen Rasmukseen, jonka kanssa hän meni naimisiin. Nuori perhe asettui Vaasaan, lähelle miehen vanhempia ja Helen päätti pyrkiä Vaasan yliopistoon lukemaan kauppatieteitä. Tytär Vieno syntyi viime kesänä Seinäjoella, kun Helen oli lukemassa pääsykokeisiin miehensä sukulaistilalla. Vaikka Vienon syntymä sekoitti lukurytmin, Helen onnistui pääsykokeissa. Nyt perhe on muuttanut Helsinkiin ja Helen toivoo pääsevänsä jatkamaan opintojaan Helsingissä.

Helenin haaveena on suurperhe. Tänä vuonna hän viettää ensimmäistä kertaa omaa äitienpäiväänsä ja odottaa päiväksi jotain yllätystä mieheltään.

Kotikielinä viro, ruotsi ja suomi

Vieno Toivanen, 11 kk

Vieno Toivanen on nuoresta iästään huolimatta matkustanut paljon. Heti viime kesäkuussa neljän päivän ikäisenä hän matkasi äidin ja isän kanssa taksilla Seinäjoelta Helsinkiin. Viisiviikkoisena hän oli tervehtimässä isomummu Hiljua Tartossa. Hiidenmaan vapaa-ajan kotikin tuli kesän aikana tutuksi.

Syksystä kevääseen Vieno asui Vaasassa, josta matkustettiin usein isän vanhempien luokse Pietarsaareen sekä Terje-mummin ja Lemmi-isomummin luokse Helsinkiin. Vieno on myös käynyt yliopistoa. Syksyn ajan hän oli äidin mukana kaikilla luennoilla. Vasta keväällä Helen-äidin täytyi jättää luennot väliin, koska Vieno ei enää malttanut pysyä tarpeeksi kauan hiljaa paikallaan.

Vieno on käynyt myös Ruotsissa ja tänä keväänä hän pääsi pitkälle lentomatkalle, kun hän lomaili äidin ja isän kanssa kaksi viikkoa Mauritiuksella.

Äiti puhuu Vienolle viroa ja isä ruotsia. Keskenään äiti ja isä puhuvat suomea. Vanhemmat ovat päättäneet, että aikanaan Vieno menee ruotsinkieliseen kouluun.

Kesäkuussa Vieno täyttää vuoden ja silloin hän saa myös pienen sisaren tai veljen. Kesällä Vieno pääsee vauvan ja serkkujen kanssa Hiidenmaalle ja samalla pistäydytään varmasti myös isomummu Hiljun luona.