Papilta saa puheaikaa työpaikalla
Monelle työpaikkapappi voi olla outo ilmestys. Vantaalla ammattikuuntelijan pestiä hoitaa Jari Saarinen.
Ei tiennyt pastori Jari Saarinenkaan, 48, työpaikkapapeista ennen kuin tuli Vantaalle kirkon töihin. Se ei ole ihme, sillä Suomessa kokopäiväisiä työpaikkapappeja on vain neljä, yksi Helsingissä, toinen Tampereella, kolmas ydinvoimalan työmaalla Olkiluodossa ja neljäs tämä omamme Vantaalla. Joissakin seurakunnissa työpaikkapapin tehtäviä hoitaa seurakuntapappi muun työnsä ohessa.
Nykyinen Tampereen työpaikkapappi Juha Mattila aloitti aikoinaan työpaikkatyön Vantaalla. Hän työskenteli täällä parisen vuotta ja siirtyi sitten Tampereelle. Mattilan jälkeen virkaan astui Pontus Salmi, joka on nykyisin Vantaalla yhteisen seurakuntatyön päällikkö.
Saarinen on ollut virassaan nelisen kuukautta.
— Olen vasta hakenut tuntumaa työhön. Vastaanotto työpaikoilla on ollut tosi positiivista. Totta kai uutena kasvona joudun "myymään itseni", mutta Pontus Salmi on pedannut hyvän pohjan, jolta on helppo jatkaa.
Evääksi uusi pastori sai edeltäjältään neuvon ottaa rauhallisesti ja odottaa mitä tuleman pitää. Äkkikuulemalta kun vaikuttaisi siltä, että kolmen työpaikan pappi ehtisi enemmänkin. Mutta HK Ruokatalo, lääketukkufirma Tamro ja poliisilaitos pitävät sisällään jo noin kolmetuhatta työntekijää. Syksyllä pastorin työkenttään tulee vielä Tikkurilan väritehtaan väki.
Työpaikkapappien historia kantaa sota-aikaan. Asevelipapit olivat tukena rintamalla ja sodan jälkeen he jatkoivat työtään tehtaissa. Myös merimieskirkosta löytyy maininkeja tästä ajasta. Rahtialuksilla papit hoitivat merimiesten sieluja, mutta nykyisin sielunhoitajan ei tarvitse enää olla pappi, vaan myös muut seurakuntien työntekijät voivat toimia aluksilla miehistön rinnalla työssä ja vapaa-aikana. Nimike ei olekaan enää merimiespappi vaan laivakuraattori.
Jari Saarinen aloitti pappisuransa Rekolan seurakunnassa sijaisena parisen vuotta sitten. Kun häntä silloin tutustutettiin tulevaan työpaikkaansa, kierrätettiin häntä myös Tikkurilassa olevassa seurakuntien yhtymän talossa. Sieltä löytyi muun muassa työpaikkapapin huone. Silloin Saariselle selvisi, että kirkosta löytyy myös moinen virka.
— Työpaikkapapin työmuoto oli ollut jollain tavalla mielessäni jo aiemmin. Kun vaimoni teki töitä laivakuraattorina, ihmettelin miksi vain varustamoilla on työntekijä, jonka tehtävänä on kuunnella työntekijöiden mieltä painavia asioita.
Lyhyen työkokemuksensa perusteella Saarinen voi jo kertoa, että työpaikoilla tarvitaan kovasti hänen edustamaansa laitosta. Muutenkin hän on sitä mieltä, että kirkon pitäisi tehdä vielä enemmän työtä, jossa ollaan mahdollisimman paljon ihmisten kanssa suoraan tekemisissä. Jos kerran ihmiset eivät mene kirkkoon, on kirkon mentävä heidän luokseen. Mutta hän ei tarkoita tyrkyttämistä tai saarnaamista.
— Koen perustehtäväkseni ihmisten kuuntelemisen. Vedän myös erilaisia työyhteisöryhmiä ja annan työnohjausta, mutta tärkein tehtäväni on henkilökohtainen keskustelu.
Työpaikkapappi Saarinen on kaikkien vantaalaisten työpaikkojen käytettävissä. Sanomattakin lienee selvää, että papin työssä on vaitiolovelvollisuus.
Ennen papin uraa Jari Saarinen oli töissä liikemaailmassa. Hänen työhistoriassaan komeilevat tavaratalopäällikön, kohdepäällikön, myymäläpäällikön ja rahoitusjohtajan tittelit, aikajärjestyksessä vanhimmasta viimeisimpään. Mielessä käy, liekö rahoitusjohtaja ollut ihan ajan tasalla, kun menee ja vaihtaa vapaaehtoisesti rahakkaan työn papin palkkaan. Puhumattakaan matkoista, hiihtokeskuksista, hotelleista, liikelounaista, glamourista ja eduista johtajatasolla.
— Rahoitusjohtajan työssä ei ollut enää sisältöä, se ei antanut mitään. Olin avannut jo ne ovet, mitkä piti avata. Halusin löytää syvyyttä elämääni.
— Joillekin ihmisille tulee elämässä sellainen vaihe, että haluaa mennä yksin vuorille mietiskelemään. Ystävien kanssa vitsailimme siihen liittyvästä ainoasta pelosta: entäs jos vuorilla ei tulekaan päähän yhtään ajatusta? Varmistin asian, ja lähdin opiskelemaan teologiaa.
Saarinen halusi tietää, mistä kaikesta tässä elämässä on kyse. Myöhemmin, ennen papiksi vihkimistä, hän kävi keskustelun piispan kanssa. Olemassaolon kysymys tuli esille. Eero Huovinen totesi, että "eihän tämän ikäisten miesten enää muuta tarvitse kysyäkään".
Joskus aiemmin elämänmuutosta miettiessään Saarinen istui Kreikan lämmössä puun alla kirjaa lukien. Hän nosti katseensa ja näki, kuinka hänen lapsensa leikki rantahietikossa ja vaimo jutteli ystävän kanssa kauempana. Mieleen painunut hetki paljasti sen, että siinäpä oli kaikki, mitä hän oikeasti tarvitsi.
Opiskelu teologisessa tiedekunnassa avasi Jari Saariselle täysin uuden maailman, suvussa ei ole pappismiehiä eikä -naisia. Opiskeluvaihtoehtoja miettiessään hän ajatteli hetken opettajan ammattia, filosofiakin kiinnosti, mutta teologia vei voiton.
— Teologiassa poraudutaan ihmisen syvyyksiin ja Jumala-suhteeseen. Opiskelu johti henkisyyden ja hengellisyyden pohtimiseen. Löysin oivalluksen siitä, että olen osa isoa kokonaisuutta, osa luonnon kiertokulkua. Vaikkakin kaikki entiset käsityksen uskosta, uskonnosta ja Jumalasta menivät ensin pirstaleiksi.
Olennaista elämänmuutoksessa oli, että koko perhe oli juonessa mukana. Ehkä kiinnostus teologiaan loppujen lopuksi alkoikin siitä, kun sairaanhoitajavaimo jatkoi opintojaan diakonissaksi ja hänen teologiaan liittyvä tenttikirjansa osui Saarisen silmiin.
— Entisen jättäminen ei ollut helppoa, mutta se oli kasvattavaa. Tietenkin joutui luopumaan myös mukavista asioista, esimerkiksi sosiaalisista suhteista.
Entisessä työpaikassaan Saarista ei pidetty järkensä menettäneenä, vaikka hän heittäytyi täysillä uuteen. Päinvastoin. Enimmäkseen tultiin sanomaan, että voi kun voisi tehdä saman.
— Ei tarvitse juosta tuulen perässä. Pitää oppia päästämään irti.
Irtisanomiset ja uupumus kuuluvat tämän ajan työelämään. Uupumista aiheuttaa liika työmäärä tai se, että kokee itsensä jatkuvasti riittämättömäksi, kun työtehtäviä ei ole selkeästi jaettu. Ja vaikka työpaikka olisi vakituinen, se voi kuitenkin päättyä milloin tahansa.
Mitä sanottavaa papillakaan on henkilölle, joka monen kymmenen vuoden työuran jälkeen sanotaan kylmästi irti?
— Irtisanottu kokee, että hänelle on tehty valtava vääryys. Siinä tilanteessa ei voi muuta kuin käsitellä asiaa. Työpaikasta poispotkittu joutuu tekemään samanlaisen surutyön kuin minkä tahansa asian menettänyt.
— Ikävää, että maailma on niin muuttunut, ettei yhden kortin varaan rakentaminen enää onnistu. Muutos on tapahtunut niin nopeasti, ettei siihen ole voinut varautua. Niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella pitäisi yritysten ja laitosten johdon jo etukäteen suunnitella, mitä sellaisessa tilanteessa tehdään, jos joudutaan irtisanomaan ihmisiä. Irtisanottuja ei saa jättää yksin.

