Johan Vilhelm Snellman syntyi 12.5.1806 Ruotsissa, jonne hänen vanhempansa merikapteeni Christian Henrik ja Maria Magdalena Snellman olivat muuttaneet Pohjanmaalta. Perhe palasi Suomeen pikku Johan Vilhelmin ollessa kuusivuotias. Myöhemmin J. V. Snellmanista tuli suuri suomalaisuusmies, mutta Tukholma ja ruotsin kieli jäivät hänelle ikuisen rakkauden ja ihailun kohteiksi.

Lapsuus on Snellmanin mukaan voimakkainta ja tärkeintä aikaa ihmisen elämässä. Itse hän joutui eroon äidistään jo pienenä, ja toisinaan tuntuukin siltä, kuin hän olisi etsinyt lapsuuden perhettä koko ikänsä. Jeanette-vaimostaankin hän tuntui kasvattavan hellää ja lempeää äitiä niin itselleen kuin lapsilleenkin.

Perhe oli Snellmanille kadotettu paratiisi ja koko yhteiskunnan perusta. Isänä hän vaikuttaa ainakin omien muistiinpanojensa ja kirjeidensä perusteella tunnolliselta. Hänelle perheen hyvä merkitsi koko kansan hyvää.

Mies monena

Ainakin ansioluettelo perusteella Snellman oli renessanssi-ihminen. Hän oli historiankirjoittaja, opettaja, rehtori, dosentti, lehtimies, kriitikko, kirjailija, filosofi, liikemies, pankkimies, senaattori, valtiopäivämies kuin suomalaisliikkeen kunnioitettu veteraani. Hän kirjoitti tuhansia kirjoituksia ja oli suomalaisen päivälehdistön perustajajäseniä. Hän julkaisi muun muassa ruotsinkielistä Saima-lehteä ja suomenkielistä Maamiehen Ystävää.

Snellman teki valtavasta työtä ja puuttui työnsä kautta valtavaan määrään epäkohtia, mutta tuskin uskalsi toivoa mitään kovin hyvää.

Snellman oli ennen muuta järkevä. Järjen tuli hänen mielestään ohjata niin ihmistä kuin koko yhteiskuntaakin. Hurjat utopiat hän jätti nuorisolle. Opetuksissaan, joita hän jakoi kansalle niin puhumalla kuin kirjoittamallakin, hän valitsi käytännöllisen linjan.

Isänmaa ja usko

Isänmaa ja äidinkieli olivat Snellmanille arvoja ylitse muiden. Hän uskoi Jumalaan ja Jeesukseen, mutta lähinnä käytännön ja kauniiden tapojen tasolla. Uskonnon harjoittaminen kuului kulttuuriin, mutta kovin tuonpuoleisiin se ei yltänyt. Snellmanin mielestä yksi uskonnon hyvä puoli oli se, että se tuki kansan siveellistä ryhtiä ja kannusti ahkeruuteen ja rehellisyyteen.

Hyvät tavat olivat Snellmanin perheessä kunniassaan, senkin jälkeen kun Jeanette-vaimo kuoli viidennen lapsensa synnytykseen. Isä odotti jälkikasvultaan suurta sisäistä siveellisyyttä. Jokaisen velvollisuus oli kehittää itseään.

Koulutus oli Snellmanille tärkeää. Omien tytärtensä koulutuksesta hän oli alati huolissaan ja halveksi koruompelulle ja käytöstavoille perustuvaa tyttöjen kasvatusta.

Perheenäidin tehtävä oli kuitenkin Snellmanin mielestä naisen tärkein työ maailmassa, ja hän korosti sitä, että naiset oli pikkutytöstä asti kasvatettava hyviksi äideiksi. Silti Snellman elätteli radikaalejakin ajatuksia: kauan ennen sosialististen ideoiden rantautumista hän pohti yhteiskuntaa, jossa lapset hoidettaisiin kollektiivisesti.

Vallankumoukset

Kaikkiin vallankumouksiin Ranskan vallankumousta lukuun ottamatta Snellman suhtautui ivallisesti ja kyynisesti. Hän kyllä ymmärsi aikansa työläisten tukalan aseman, mutta olisi kehitellyt toisenlaisia keinoja sen selvittämiseksi.

Työväen aloitteellisuuden ja toimintakyvyn lisääntymistä Snellman piti demokratiassa välttämättömänä, mutta ei silti sallinut minkään uhata yksityisomistukseen perustuvaa kapitalismia. Kansojen sivistäminen oli hänen mielestään tie todellista demokratiaa kohti. Lisäksi kansojen ja ihmisten tuli oppia mahdollisimman omavaraisiksi. Hädän hetkelläkään, kuten katovuosina, ei valtion pitänyt kovalla kädellä puuttua asioihin, vaan taloudelliset lait jyräsivät omia teitään.

Suomen kielen aseman nostaminen ja rahauudistus olivat Snellmanin elämäntyön käytännön vallankumouksia. Hän taisteli suomen kielen puolesta ja vaikutti ratkaisevasti siihen, että siitä tuli tasa-arvoinen ruotsin kanssa. Snellman vei myös päätökseen uudistuksen, jossa Suomi sai vuonna 1865 oman rahayksikön, markan.

"Olen saanut jo toisen kirjeesi. Jumala siunatkoon Sinua hellästä onneni huolehtimisesta, joka siitä ilmenee, ja niistä vakavista ajatuksista, jotka alkavat lapsenmielessäsi liikkua. Luota rakkaani minun jatkuvaan rakkauteeni, joka tulee sitä voimakkaammaksi ja puhtaammaksi, mitä enemmän Sinä annat minun nähdä sydäntäsi ja mitä enemmän saan siitä lukea jaloista tunteista ja ajatuksista. Usko myöskin että minä en milloinkaan häpeä rakastamaani naista; kaikkein vähimmin että välittäisin siitä pinnallisesta sivistyksestä, joka maailmassa väärinkäyttää sivistyksen nimeä. Jos sydämessäsi kerran herää myötätunto kanssaihmisiä ja ihmisyyden korkeampia asioita kohtaan, niin on Sinulta puuttuvat tiedot pian saavutettu, ja Sinä olet kohottava minun mieltäni omallasi."

J. V. Snellmanin kirjeestä Jeanette-vaimolle 5.11.1849

J. V. Snellmanin 200-vuotissyntymäpäivää vietetään 12.5.

Lähteet:

Maria Jalava: JV Snellman — mies ja suurmies. Tammi 2006.

Mikko Lahtinen: Snellmanin Suomi. Vastapaino 2006.

Hellästi rakastettu puolisoni: JV Snellmanin ja hänen vaimonsa kirjeenvaihto. Otava 2006.