Kuusijärvellä ja sen ympäristöllä on Tarja Eklundille erityinen merkitys. Melkein kolmekymmentä vuotta sitten hän vietti miehensä kanssa hääjuhlaansa Kuusijärven nykyisen kahvion tiloissa. Hieman myöhemmin hänen isoäitinsä hautajaisten muistotilaisuus pidettiin samassa paikassa.

Nykyisin Eklund hiihtelee järven tuntumassa, kun koti on Itä-Hakkilassa. Sieltä hän matkustaa Kartanonkoskelle leipomoon töihin kaikkina vuorokauden aikoina, sillä hän tekee vuorotyötä. Milloin aamuvarhaisella, milloin yösydännä hän paistaa kahvileipiä tai pakkaa niitä pitkolinjalla.

Kun on poikittaisliikenteestä kysymys, voi puhua "matkustamisesta", sillä noin kymmenen kilometrin matkaan kuluu pahimmillaan puolitoista tuntia bussilla vaihtoineen. Onneksi Eklundilla on avulias mies, joka ehtii kuljettaa vaimoaan eri aikoina ja paikkoihin.

Kallion gimma

Tarja Eklund on kotoisin Helsingistä, Kallion kulmilta. Hän asui Linnanmäen kupeessa. Kesäisin hän oli paljon Pohjois-Karjalassa mummolassa. Eklund ei usko, että hänen viehtymyksensä luontoon olisi syntynyt maaseudulla vaan päinvastoin.

— Luulen, että keskikaupunkilaisena minun kaipuuni luontoon voi olla voimakkaampi kuin aina maalla asuneella.

Luonto ja erityisesti metsä on Eklundille tärkeä paikka. Hänen mielestään rakennettu puisto ei ole sama asia kuin oikea metsä. Kaupunkiasuttamisen tuoksinnassa lähimetsät pitäisi jättää virkistyskäyttöön.

— Jos on vaikka murheita, on rauhoittavaa lähteä ulos kävelemään. Mikään ei varmaan rauhoita niin kuin talvinen luonto hiihtoretkillä, tai kesällä järven ranta.

Eklund pitää myös eläimistä. Hänestä on kiva seurata niiden menoa luonnossa. Kotona köllöttelee 14-vuotias kissanköriläs, jota Eklund ei ole laskenut kertaakaan elämänsä aikana kaupungissa vapaalle jalalle, sillä kaksi edellistä kissaansa hän kävi hakemassa viimeisen kerran kotiin läheiseltä Lahdentieltä.

Pro-Kuusijärvi

Luonnonystävänä Tarja Eklund vastustaa Kuusijärven läheisyyteen suunnitteilla olevaa bussivarikkoa. Eikä hän ole ainoa, joka on huolissaan Kuusijärven ja sitä ympäröivän luonnon säilymisestä ennallaan. Viime syksynä perustettiin kansanliike puolustamaan Vantaan kolmesta järvestä suurinta.

— Pro-Kuusijärvi on spontaani kansanliike. Bussivarikkoa tarvitaan, mutta meidän mielestämme tulisi miettiä vaihtoehtoisia paikkoja kuin tämä suunniteltu, joka on niin lähellä Kuusijärveä. Metsänhakkuu ja kasvavan liikenteen myötä lisääntyneet saasteet eivät ole hyväksi monien käyttämälle ulkoilualueelle. Varikkoa ei ole pakko rakentaa järven läheisyyteen. Vantaalla on tilaa muuallakin.

Eklund suree sitä, ettei bussivarikon paikasta vain tehtäisi hätiköityjä päätöksiä, sillä kaadettua metsää ei enää saa takaisin.

— Tämä on arvovalinta. Valtuutettujen tulisi miettiä sydämellään ja käyttää sitä valtaa, joka heille on vaaleissa suoraan kansalta annettu.

Puutarhuri penkissä

Kansanliikkeen lisäksi Tarja Eklund on Itä-Hakkilan sosiaalidemokraattisen yhdistyksen sihteeri sekä Hakunilan aluetoimikunnan ja Hakunilan seurakuntaneuvoston jäsen. Niiden kautta hän haluaa vaikuttaa vantaalaisten ympäristöön ja yhteisiin asioihin.

Vastapainoa järjestäytyneelle harrastustoiminnalle Eklund löytää puutarhastaan. Kukkapenkissä kasvavat krookukset, narsissit, perennat ja liljat. Vuorotyö, muutama luottamustehtävä ja kansanliikkeessä toimiminen ovat paljon yhdelle naiselle. Hän myös haluaa hoitaa ottamansa tehtävät kunnolla, eikä olla vain nimi järjestöön kuuluvien listalla.

Kun haastattelu on loppu ja valokuvat otettu, Eklund nappaa vauhdikkaasti kännykän kassistaan. "Lähde tulemaan" on lyhyt ja ytimekäs komento, johon aviomies on toimeliaan vaimonsa kanssa ilmeisen tottunut.