Useissa lehdissä on kirjoitettu kirkkoherranvaalien kampanjoinnin näyttävyyden lisääntymisestä, niin myös Vantaan Laurissa. Sekä Helsingin Meilahdessa että Vantaan Tikkurilassa käytiin lehtien mukaan räväkkää kampanjointia. Mielestäni on hyvä, että kaduilla liikkuvat tukijat saavat tilaisuuden keskustella ihmisten kanssa näiden suhteesta kirkkoon ja kertoa seurakunnan toiminnasta. Seurakuntalaisista vain murto-osa osallistuu vaalipaneeleihin ja vaalijumalanpalveluksiin.

Ihmeekseni en ole nähnyt yhtään kirjoitusta, joka koskettaisi Tikkurilankin kirkkoherranvaalissa nähtyä negatiivista kampanjointia. Se ilmeni toisen ehdokkaan vähättelynä, pätevyyden kyseenalaistamisena, leimaavina kysymyksinä ja väärien tietojen levittämisenä sen sijaan, että olisi tyydytty oman ehdokkaan vahvuuksien nostamiseen.

Tikkurilan seurakunnan internet-sivuilla saattoi nimimerkin suojissa esittää ehdokkaille kysymyksiä. Periaatteessa vaaleista vastuussa olleet edellyttivät kysymysten ennakkotarkistusta, mutta käytännössä sitä ei tapahtunut. Kuka tahansa näki, että leimaavat kysymykset kohdistuivat pääasiassa yhteen ehdokkaaseen. Ymmärtääkseni vaalikampanjan aikana pyydettiin, että negatiiviseen kampanjointiin olisi puututtu ja edellytetty esimerkiksi hyvän tavan mukaisesti kysymysten esittämistä omalla nimellä. Muutosta ei kuitenkaan tapahtunut.

Kirkkoherranvaalien "räväkkyys" saattaa siis johtua myös epäasiallisen käyttäytymisen sallimisesta seurakunnassa ja huonosta johtamisesta. Edellä kuvailemani toiminta on mielestäni valitsijoihin väärällä tavalla vaikuttamista. Sen lisäksi se on huonoa käytöstä, jonka työsuojelulaki kieltää. Vastuu huonon käytöksen lopettamisesta on lain mukaan työnantajalla, siis seurakunnalla.

Vaalikampanjoinnin tulee sujua myönteisessä ja rakentavassa hengessä eikä eettisesti kyseenalaisia keinoja käyttäen. Negatiivisella kampanjoinnilla on kauaskantoisia seurauksia ehdokkaille itselleen, seurakunnalle, työyhteisölle ja ehdokkaiden läheisille.