Madonna, The Jesus and Mary Chain, Judas Priest, Apocalyptica — kristillisellä symboliikalla on populaarimusiikissa vahva jalansija.

Aivan erityisesti uskonnollinen kuvasto kuuluu hevimusiikkiin. Yhtyeiden nimistä ja teemoista suuri osa on johdettu suoraan Raamatusta tai ainakin kristinuskon liepeiltä. Useimmiten on ammennettu sellaisesta, mikä kristillisessä katsannossa on julistettu pimeäksi tai pahaksi.

— Vaikka hevimusiikissa käytetään paljon uskonnollista symboliikkaa, sillä luodaan harvoin varsinaista sisältöä. Ristejä tai pentagrammeja käytetään koruina ja enkeleistä sekä paholaisesta tehdään sanoituksia, koska se kuuluu tyyliin, sanoo uskontotieteilijä Titus Hjelm.

— Sitä kutsutaan sekundaariseksi symboliikaksi: Lauluissa käytetään esimerkiksi Raamatun sanastoa tai okkultistisia merkkejä, mutta ne on lainattu toisten yhtyeiden levyiltä ja vaatteista. Kun bändi haluaa kuulua tiettyyn tyylisuuntaan, samaistuminen tapahtuu ottamalla käyttöön oikea rekvisiitta, Hjelm selittää.

Flirttailua pimeän puolen kanssa

Blues-perinteeseen on aina Mississipin suistolta saakka kuulunut flirttailu pimeän puolen kanssa.

Sieltä ammensi esimerkiksi Rolling Stones laulaessaan Sympathy for the Devil -kappalettaan.

Varsinaisen hevimusiikin ja sen käyttämän kristillisen symboliikan historia juontuu kuitenkin brittiläisen Black Sabbath -yhtyeen syntyaikoihin. Boris Karloffin kauhuelokuvasta nimensä napannut yhtye keksi yhdistää raskaaseen sointiin sanoituksia, joissa leikiteltiin leffatyyliin paholaisaiheella ja okkultismilla.

Black Sabbathin synkistely oli taitavaa markkinointia. Levy-yhtiö painoi vuonna 1970 julkaistun ensialbumin sisäkannelle väärinpäin käännetyn ristin ja kohu lisäsi kiinnostusta yhtyeeseen roimasti. Paholaismaisesta julkisuuskuvasta tulikin osa yhtyeen maailmanmainetta.

Black Sabbath loi esikuvallaan tyylin, joka erottui muusta populaarimusiikista paitsi musiikillisesti, myös sen käyttämien visuaalisten merkkien kautta. 1970-luvun lopulla yhtyeen uusi laulaja esitteli koko hevimusiikin yhteiseksi omaisuudeksi muodostuneen pirunsarvitervehdyksen: keskisormi, nimetön ja peukalo yhteen, etu- ja pikkusormi sivuille sojottamaan.

Kolmen vuosikymmenen myötä Black Sabbathia ovat seuranneet lukemattomat muut yhtyeet. Paholaisesta, demoneista, helvetistä ja ilmestyskirjan maisemista tuli hevin ominta alaa, vaikka monet kappaleet käsittelevätkin edelleen tyttöjä ja hauskanpitoa.

Nuorten kapinaa

Titus Hjelmillä on metallimusiikista puhuttaessa pelissä paitsi tieteellinen kiinnostus, myös omat sormet. Hän soittaa bassoa melodisella hevillä maailmallakin menestyneessä Thunderstone-yhtyeessä ja kirjoittaa osan yhtyeen lauluista.

Viimeisimmältä albumilta löytyy kappale Tool of the Devil, Paholaisen työkalu. Se on sanoituksen perusteella lyhykäinen kertomus kiusaajasta työssään.

— Meidän meininkimme on harmitonta hauskanpitoa, mutta tämänkin kappaleen nimen perusteella joku on varmasti liittänyt meidät jollekin mustalle listalle, naurahtaa Hjelm, joka väitteli viime vuonna tohtoriksi saatananpalvonnan, median ja suomalaisen yhteiskunnan suhteista.

Hjelmin mukaan musiikin tyyli ja siihen liittyvät ulkoiset merkit synnyttävät julkisuudessa helposti käsityksen yhtenäisestä saatananpalvontaan liitettävästä aatteesta.

— Kyseessä on useimmiten kuitenkin vain musiikkikulttuurin sisäinen ilmiö, Titus Hjelm sanoo.

— Varsinaisesti vain black metalin parista löytyy yhtyeitä, joiden saatanapalvonta on todellista, mutta nekin ovat hyvin harvassa. Kirkkoinstituutiota ja tapauskonnollisuutta vastaan black metal -musiikissa sen sijaan kyllä hyökätään. Yhtyeet, jotka kuuluvat tähän hevimusiikin genreen, kritisoivat ja pilkkaavat sanoituksissaan kristinuskon eetosta ja kristillistä maailmaa.

Black metal pyrkii shokeeraamaan äärimmäisillä tavoilla. Mutta niin nuorisomusiikissa on tavalla tai toisella aina tehty.

— Rock on aina ollut nuorten musiikkia, jolla on tehty eroa vanhempien sukupolveen. Elviksen lantionpyöritys ja rokkikulttuurin avoin seksuaalisuus oli ensin kauhean paheksuttavaa. Kun seksi ei enää tehonnut, otettiin saatana käyttöön. Jos sekään ei hätkäyttäisi, pitäisi keksiä jälleen jotakin uutta. Mitä sensaatiomaisemmin tätä musiikkia käsitellään, sitä enemmän se alan yhtyeitä provosoi.

Alakulttuuria vai valtavirtaa?

Selattaessa kristillisestä symboliikasta lainanneiden yhtyeiden pitkää listaa paljastuu, miten suuri vaikutus kristinuskolla kulttuuriin on. Kristillisyys on länsimaissa valtavirtaa. Kun halutaan erottautua, otetaan etäisyyttä siihen. Kristinuskon läpäisemässä kulttuurissa hevibändit ovat alakulttuuria, jossa on tietoisesti haluttu ottaa vaihtoehtoinen rooli.

— Tässä toimii selvästi klassinen rooliteoria. Ja musiikkihan yleensä yhdistää ihmisiä. Kun haluaa kuulua johonkin joukkoon, on helppoa laittaa soimaan tietynlaista musiikkia ja käyttää siihen liittyviä ulkoisia merkkejä, Titus Hjelm toteaa.

Toisin kuin hevissä, rock- ja popmusiikissa ei kristillisiä aiheita käsiteltäessä juurikaan haeta vastakkaisuutta tai pahan puolta. Jumala ja armon kysymykset kuuluvat säännöllisesti esimerkiksi U2:n ja Bruce Springsteenin lauluihin. Madonna taas on tehokkaasti kaupallistanut katolisen kirkon teemoja musiikkiinsa. Suomessa esimerkiksi Hector, Juice Leskinen ja Apulanta ovat käsitelleet Jumalaa laulunaiheena.

Viime vuosien suuri hitti on tullut Depeche Moden kappaleesta Personal Jesus, jonka myös Johnny Cash esittää viimeisellä levyllään.

Hevimusiikista on toisaalta tehty evankeliumin kuljettamisen väline. 1970–80-luvuilla Black Sabbath -tyylisen hevin vastapainoksi kehittyi white metal, joka julisti evankeliumin ilosanomaa hevimusiikin keinoin. Symbolit olivat samoja, mutta nyt oltiin lisäksi tosissaan.

Ensimmäinen tunnetuista white metal -yhtyeistä oli Jerusalem. Ensimmäinen kaupallisesti menestynyt "valkoisen metallin" yhtye on puolestaan Stryper. Suomalaisista kristillisistä metalliyhtyeistä tunnetuin on Terapia.

Nykyään kristillistä metallia soitetaan kaikilla tyyleillä ultranopeasta trash metalista aina synkeän hitaaseen doom metaliin, onpa black metalistakin tehty kristillinen versio.

Ei nimi bändiä pahenna

 Kerro lisää uskonnollisaiheisia bändien nimiä www.vantaanlauri.fi/keskustele