Tiesitkö, että lapio oli yksi tärkeimmistä työkaluista, kun suomalaista hyvinvointia rakennettiin?

Muun muassa Pohjois-Suomessa ja Kainuussa tehtaita ja konepajoja oli vähän. Joten toisen maailmansodan jälkeen aina 1970-luvulle saakka kymmenettuhannet miehet joutuivat työttömyystöihin ja siirtotyömaille. Riskit miehet kantoivat yhteiskuntavastuunsa ja näyttivät kuntonsa lapiolla. Elettiin aikaa ennen nykymuotoisia työttömyyskorvauksia.

Lapiojätkät tekivät meille teitä, siltoja ja rautateitä, rakensivat kerrostaloja ja sairaaloita, puistoja ja pallokenttiä. Näiden miesten elämästä — vaihtuvista työmaista, parakkiasumisesta, eväsruokavaliosta ja koti-ikävästä — on Tampereen yliopiston historian dosentti Marko Nenonen tehnyt hienon kirjan Lapiolinjalla (Atena 2006).

Vappua eli suomalaisen työn päivää vietetään 1.5.

"Suomalaisen rinnassa elää ikuinen kaipaus. Se soi mollissa slaavilaisena melankoliana. Keväällä kaivataan kesää, syksyllä kunnon talvea, järven rannalla haikaillaan vastarannalle, missä istuu entinen, nykyinen tai tuleva rakastettu."

Ruben Stiller suomalaisesta kaipuusta ilkikurisessa
kirjassaan Suomi Finland (Teos 2006).