Kahdeksan kymmenestä suomalaisesta kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja enemmistö harjoittaa uskoaan, jos ei muuten niin ainakin rukoilemalla, kun oikein tiukka paikka tulee. Usko ei siis ole mikään marginaali-ilmiö, vaikka sitä usein mediassa sellaisena käsitellään.

Tyypillinen esimerkki oli Ajankohtaisen kakkosen suuri Jumala-ilta. Viikko sitten lähetetyssä ohjelmassa hyvä aihe pilattiin käsittelytavalla. Teemoja oli liikaa ja keskustelussa painottuivat erilaiset ääri-ilmiöt. Katsojille ei esimerkiksi kerrottu, että eniten äänessä olleet kaksi nuorta edustivat pientä 187 jäsenen seurakuntaa, joka on vapaiden suuntien äärilaidalla. Niinpä luomisopin tiukan fundamentalistinen tulkinta ja ihmisten tiukka jaottelu vuohiin ja lampaisiin menivät tekstiviesteistä päätellen monien katsojien silmissä luterilaisen kirkon piikkiin.

Mieleen tuli väkisinkin ajatus, miten iso osa kirkosta eroamisista liittyy tällaisiin mediasta syntyviin mielikuviin, joille kirkko ei paljon voi. Oli pakko lähettää ohjelman tekijöille palautetta. Vanhakantaisena journalistina kun olen halunnut ajatella, että edes laatuohjelmissa pyrittäisiin käsittelemään maailmaa siten, että siitä syntyy jollain tavalla totuudenmukainen ja realistinen kuva elämästä. Suuren Jumala-illan kuva kristinuskosta oli kaukana siitä.

Suurin osa kristityistä, siis suomalaisten enemmistöstä, ei sido uskoaan kirjaimellisesti ymmärrettyyn luomisoppiin, eivätkä myöskään kirkossa työtään tekevät miehet ja naiset yritä koko ajan miettiä, miten ihmisten elämästä tehtäisiin entistä ikävämpää. Usko on hulluutta, sanotaan jo Raamatussa, mutta se on sitä paljon radikaalimmalla tavalla.

Usko ottaa todesta elämän raadollisuuden ja ihmisten puutteellisuuden, mutta niin tehdessään se katsoo ennen kaikkea peiliin. Yhtä lailla totta on kuitenkin myös kaikki se hyvä, mitä maailmasta löytyy, ne mahdollisuudet, joita niin itsessä kuin kanssakulkijoissa on.

Viime kädessä uskossa on kyse anteeksiantamuksesta, armosta, sielunrauhasta, rakkaudesta ja iankaikkisen elämän toivosta. Siis hyvin iloisista asioista, joista kaikista puhutaan lähikirkossasi. Hulluahan niihin uskominen tietysti on, mutta juuri sen vuoksi — hyvää pääsiäistä.