Hakunilan seurakunnan järjestämä Team action ‑kurssi houkutti 18-vuotiasta Enni Korhosta niin paljon, että viimeisen lukiovuoden kalenterista löytyi sille tilaa. Kurssi hyväksyttiin Sotungin lukiossa uskonnon kurssiksi, mutta ainakaan tällä lukiokurssilla ei kökötetty piirtoheittimen hurinassa teoriaa pänttäämässä.

Team action ‑kurssin tarkoitus oli tutustuttaa kirkon tärkeään tehtävään, diakoniatyöhön — ihan paikan päällä ja tosielämässä. Kurssia mainostettiin seurakunnassa, jonka nuoria Enni Korhonen on.
— Se vain kuulosti kiinnostavalta. Etukäteen tiesin diakoniatyöstä suunnilleen sen, mitä riparilla on käyty läpi, hän taustoittaa.
Kiinnostusta lisäsi se, että tällaista kurssia ei Korhosen muistin mukaan ole ollut aiemmin tarjolla.

Tiimiä ohjasivat Hakunilan seurakunnan nuoriso- ja diakoniatyöntekijä. Ryhmään kuului toistakymmentä oppilasta, jotka suunnittelivat etukäteen ohjelmaa vierailukohteisiin. Ohjaajat pohjustivat vierailuja tietopaketeilla. Vierailujen jälkeen keskusteltiin ja purettiin kokemuksia.
— Enempikin tietomäärä ja purkaminen olisi mennyt, Korhonen tuumii käytännön toimintaan keskittyneestä kurssista.

Lastensuojelutyötä Virossa

Team action ‑kurssilla tutustuttiin kirkon auttamistyöhön paitsi Vantaalla, myös ympäri pääkaupunkiseutua.

Tallinnassakin käytiin päiväreissulla tervehtimässä Peetelin lastenkodin väkeä. Muutaman tunnin kierroksella saatiin tuntumaa lastensuojelutyöhön naapurimaassa. Vierailu yllätti Korhosen, sillä suomalaisille on lähimenneisyydessä kerrottu historian taakoittaman Viron karuista kasvuolosuhteista.

— Ilahduin, kun lasten olot vaikuttivat olevan lastenkodissa hyvällä mallilla, Enni Korhonen kertoo.
Lukiolaisryhmä pääsi vierailemaan myös Meilahdessa, Helsingin lastenklinikalla, ennen joulua.
— Laulettiin joululauluja. Ryhmämme oli valmistautunut esittämään myös näytelmän, mutta klinikalla ei ollut oikein tilaa siihen, Korhonen harmittelee.

Vanhusten palvelutalossa ja vankilassa

Vaikka lasten ja nuorten parissa työskentely kiinnostaakin Enni Korhosta, vierailu vanhusten palvelutalossa omilla kulmilla pysäytti nuoren naisen pohtimaan ihmiselämän loppupuolen näkymiä. Niistä kaikki kun eivät välttämättä ole kovin valoisia.

— Tajusin, miten yksinäisiä jotkut ikäihmiset voivat olla. Saattaa olla, ettei heitä käy kukaan katsomassa, jos sukulaisiakaan ei asu lähellä. Se jäi tältä kurssilta rankimmin mieleen, Enni Korhonen kertoo.

Oppilaat jakaantuivat kahteen ryhmään ja suunnittelivat yhdessä mahdollisimman mukavaa vierailua kahteen palvelutaloon. Korhosen ryhmä lauloi yhdessä ja höysti tilaisuutta itse lausutuilla runoilla. Ohjelmassa oli myös leikkimielinen tietokilpailu.
— Ymmärsin, että ihan pienestäkin asiasta voi olla hyötyä toiselle ihmiselle, Korhonen pohtii oppimaansa.

Team actionin jäsenenä Enni Korhonen päätyi ensimmäistä kertaa myös vankilan seinien sisään. Lukiolainen sai kokemusta myös erityisdiakoniatyöstä, kun ohjaajien kanssa pidettiin pieni jumalanpalvelus Keravan vankilassa.

— En kyllä saanut vankilan elämästä kovin tarkkaa käsitystä, sillä olimme ohjelminemme eri rakennuksessa. Jumalanpalvelukseen tuli muutama henkilö, Korhonen kuvailee kokemusta.

Avartava kokemus

Nyt kurssi on ohitse. Viimeinen tapaaminen kakkukahveineen Vaaralan kirkolla pidettiin maaliskuun lopulla. Tapaamisessa keskusteltiin siitä, mitä kurssilta oli jäänyt päällimmäiseksi mieleen.

Enni Korhoselle Team action oli silmiä avaava kokemus, vaikka vantaalaisnuori ei hehkuttelekaan auttamistyön ihanuutta tai ihmiselon vaikeuksien määrää. Diakoniatyöstä ei ehkä tule tälle abiturientille ammattia, mutta hyvin erilaista elämänkokemusta on kurssilla kertynyt.

— Oli kiinnostavaa nähdä erilaisia ihmisiä. Ja huomasin, ettei tarvitse olla mikään ammattilainen voidakseen auttaa toisia, Enni Korhonen kiteyttää kurssin tärkeimmän sisällön.