Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherra Jaakko Rantasalo on Karjalan poikii: hän on kotoisin Pohjois-Karjalasta, Joensuusta. Hänen isänsä oli syntynyt Viipurissa ja äidinkin perhe asunut siellä ennen vuoden 1918 levottomia aikoja.
Karjalaisuus ei kuitenkaan riittänyt viemään Rantasaloa Viipurin Lauluveikkoihin. Houkuttelijaksi tarvittiin perhetuttu, kanttori Martti Neuvonen, joka toimi tuolloin kuoron johtajana.
Jaakko Rantasalo on nyt ollut lauluveikko yli kolmekymmentä vuotta.
— Kuoron kirjoissa on noin sata laulajaa, ja keski-ikä on 53 vuotta. Mukana on siis nelikymppisiäkin laulajia, Rantasalo kertoo.
Useimmat tulevat kuoroon työ- tai muun kaverin suosituksesta. Kuoron musiikkilautakunta pitää pienimuotoisen koelaulun tulijoille.
Uudet laulajansa kuoro toivottaa tervetulleeksi juhlallisesti nousemalla seisomaan ja laulamalla: ”Tule ystävä, kortes kanna. Kera veikkojen laula oi.”

Tervetuloa

Rantasalon mielestä on tärkeää, miten uudet tulokkaat otetaan vastaan kuoroyhteisöön.
— Nuoria heppuja ei saa jättää yksin. Heidän on saatava tuntea, että he ovat toivottuja jäseniä porukkaan.
Nykyään Viipurin Lauluveikkoja johtaa kuorokapellimestari Urpo Rauhala.
— Hän on vaativainen ja tiukka, mutta silti letkeä ammattimies, joka osaa olla äijien kanssa. Mutta laulamisessa marssijärjestys on selvä: maestro päättää ja rivimiehet tekevät niin kuin käsketään.
Rantasalon mukaan kuorossa ei ratsasteta titteleillä. Kuorolaisissa on monenlaisia ammattilaisia: muurari, asentaja, liike-elämän johtajia, entisiä everstejä. Kuoro on ”loistava vastapaino työlle”.
— Ei tarvitse, eikä voikaan, ajatella muita asioita kuin laulamista. Saa antaa vain johtajan viedä.
Kaveriporukassa papinkaan ”ei tarvitse yrittää olla siivompi kuin on, vaikka ei tietenkään tarvitse retalehtiakaan”.
— Saa siis olla ihminen siinä missä toisetkin. Joistakin kuorokavereista on tullut perhetuttuja, joiden luona kyläillään ja joiden kanssa käydään ulkomaanmatkoilla tai kalareissuilla.

Tervemenoa

Viikoittaisten harjoitusten lisäksi kuoro pitää joskus viikonloppuharjoitukset ja isompien projektien aikoihin vielä lisäharjoituksia.

— Parhaillaan on menossa cd:n äänitysprojekti, jossa en kuitenkaan pysty olemaan mukana työn takia. Pitää ymmärtää jäädä pois silloin, kun ei voi osallistua täysillä, toteaa Rantasalo.
Kirkkoherran elämässä pois jäämisen teema on ajankohtainen muutenkin: vuodenvaihteessa hän on jäämässä eläkkeelle.
— Työ on ollut minulle elämäntapa. Olen viihtynyt oman seurakunnan työyhteisössä, ja Vantaan kirkkoherrat ovat olleet minulle omanlaisensa kaveriporukka. En osaa ajatella, kuinka tyhjän päälle jään eläkkeelle lähtiessäni, Rantasalo pohtii.
Jäsenyydet Etelä-Vantaan Leijonissa ja Viipurin Lauluveikoissa jatkuvat vuodenvaihteen jälkeenkin.
— Nuoret ihmiset eivät tosin välttämättä viihdy vanhojen kanssa, sukupolvikuilua on monesti vaikea ylittää. Ikääntyvä kuorolainen joutuu myös kuuntelemaan, milloin oma ääni alkaa säristä niin, että on aika siirtyä konkarikuoroon. Toivottavasti älyän jossain vaiheessa siirtyä syrjemmälle.

Veljesporukka

Viipurin Lauluveikot perustettiin aikanaan Viipurissa. Nyt kuoro pitää tukikohtanaan Karjala-taloa Käpylässä. Vuonna 2007 kuoro viettää 110-vuotisjuhliaan, joita Rantasalo ”pitää tällä hetkellä tähtäimenään”.
Sitä ennen on kirkkokonsertti Hämeenkylän kirkossa, kevyempiä mieskuorolauluja sisältävä kevätkonsertti, konserttimatka Riikaan ja kaksi perinteistä adventtikonserttia Johanneksen kirkossa. Firmat, pankit ja yhteisöt voivat myös tilata kuoron ”rahakeikalle”. Joillakin kokoonpanoilla vieraillaan vanhainkodeissa ja käydään veikkojen tai heidän läheistensä hautajaisissa.
— Ja lauluveikkojen syntymäpäiville mennään, jos kutsutaan. Konsertin jälkeen voidaan viettää karonkkaa avec. Vuoden mittaan on tärkeätä pitää myös pari karonkkaa veljesporukan kesken.

Karjalan Laulu-Veikkojen ja Viipurin Lauluveikkojen kirkkokonsertti la 8.4. klo 18 Hämeenkylän kirkossa. Ohjelma 10/5 e.