Vantaan rauhanpuolustajien kokouksessa pohdittiin viime syksynä arkirasismia. Samalla päädyttiin siihen, että pitäisi järjestää tilaisuus, jossa maahanmuuttajien ja kantaväestön olisi mahdollisuus tutustua toisiinsa. Mukaan saatiin kaupungin maahanmuuttajatyö ja lähes 30 yhdistystä ja järjestöä.

Lopputulos on monikulttuurinen kansanjuhla, jonka toivotaan keräävän satoja ihmisiä monitoimikeskus Lumossa lauantaina 8.4. kello 10–15 järjestettävään koko perheen juhlaan. Ohjelmassa on muun muassa musiikkia, tanssia, runoja, sisäjalkapalloa, katusählyä, valokuvanäyttelyitä ja etnoruokaa.

Päätapahtuman jälkeen kello 16.30 alkaa Korson kirkon seurakuntasalissa nuorille suunnattu rap-konsertti ja kello 20 aikuisväestön monikulttuuriset iltamat Ravintola Steissin Pubissa.
— Tapahtuman idea lähti arkirasismin vastustamisesta. Arjen rasismi on tietämättömyyttä, pelkoa erilaisuudesta ja piintyneitä asenteita, ja se ilmenee uhkailuna, nimittelynä ja alentavana kielenkäyttönä. Päädyimme kuitenkin iloiseen ja valoisaan juhlaan, jossa halutaan antaa ihmisille mahdollisuus tutustua toisiinsa ja huomata, että erilaisuus on rikkautta, kertoo Hannu Väisänen rauhanpuolustajista.

Tuhansia maahanmuuttajia, kymmeniä kieliä

Monikulttuurisuus on mitä suurimmassa määrin todellisuutta Vantaalla. Kaupungin asukkaista kuusi prosenttia, noin 12 000, on maahanmuuttajia ja Korso-Koivukylän suuralueella vielä prosentin verran enemmän.

— Maahanmuuttajia Korso-Koivukylän suuralueella on noin 3300 ja kieliä 70. Suurin ryhmä on venäläiset, sitten tulevat somalialaiset, virolaiset, vietnamilaiset ja albanialaiset, selvittää Vantaan kaupungin alueellinen maahanmuuttajakoordinaattori Tiina Kentta.
Kentan mukaan rasismia suurempi ongelma alueella on se, että eri väestöryhmät ovat varsin vähän tekemisissä keskenään. Lapset tutustuvat toisiinsa päiväkodissa ja koulussa ja kaupungin nuorisotiloissa nuoret ovat paljon yhdessä, mutta aikuisväestölle rajan ylittäminen on vaikeampaa.

— Tämä ei välttämättä johdu rasismista, vaan siitä, että suomalaiset eivät muutenkaan kovin helposti tutustu naapuriin tai ryhdy juttelemaan bussissa. Mutta siitä pitää aloittaa, että sanotaan toiselle hei.
— Pienillä asioilla voi saada itselle ja toiselle hyvän mielen. Toivotin tervetulleeksi naapuriimme muuttaneen somalialaisperheen äidin ja ihastelin hänen pientä lastaan. Illalla ovikello soi. Siellä oli perheen isä, joka tuli ja kysyi, asuuko täällä niitä hyviä ihmisiä, kertoo Kentta.

Kysymyksiä ei pidä pelätä

Vantaan kaupungin perhetyöntekijänä ja maahanmuuttajien urheiluseurassa Vantaa All Starsissa toimiva Saed Mohamed on yksi monikulttuurisen kansanjuhlan järjestäjistä. Hän muutti Suomeen 11 vuotta sitten ja vahvistaa, että kantaväestöön tutustuminen ei maahanmuuttajalle ole helppoa.
— Sanoin sitkeästi oman pihapiirin asukkaille hei ja vähitellen aloin saada vastauksia. Suomalaiset voisivat opetella tervehtimään ja me taas voisimme oppia suomalaisilta, miten ollaan hiljaa, nauraa Mohamed.

Hän on ollut mukana monenlaisissa järjestetyissä kohtaamistilanteissa ja seminaareissa. Niissä on hänen mielestään tärkeää, että ollaan avoimella mielellä: uskalletaan kysyä ja ollaan valmiita vastaamaan.
— Kun olen ollut esimerkiksi poliiseja tapaamassa tai koulussa, olen sanonut, että kysykää mitä vaan. Voi kysyä vaikka sitä, miksi olen ihonväriltäni musta tai miksi somalialaiset tytöt pitävät huntua. Jos ei osaa vastata, voi ottaa aikalisän ja lähettää sähköpostitse tietoa, kun on ottanut selvää asioista.

Saed Mohamed osaa ottaa rauhallisesti myös sen, kun häneltä usein ensin kysytään, miksi hän tuli Suomeen ja heti sen jälkeen, milloin hän muuttaa takaisin Somaliaan.
— Vastaan, että kotimaassani oli sisällissota ja tulin sitä pakoon äitini kanssa. Jos Somaliassa olisi rauha ja olosuhteet, joissa pystyisin elämään vaimoni ja kahden lapseni kanssa, voisin muuttaa takaisin. Tietysti mitä pitempään asumme Suomessa, sitä enemmän kotiudumme tänne. Olen viettänyt lähes puolet elämästäni täällä.

Saed Mohamedin mukaan monikulttuurisuus on sitä, että opitaan hyviä asioita toisilta. Somalialaisessa kulttuurissa tällainen hyvä asia on vanhempien ihmisten kunnioitus. Suomalaisissa hyvää on esimerkiksi rehellisyys. Ajankäytössä suomalaiset voisivat oppia kärsivällisyyttä ja maahanmuuttajat täsmällisyyttä.

Rap-konsertti kirkossa

Kansanjuhlan järjestelyissä ovat mukana myös Vantaan seurakuntien maahanmuuttajatyö ja Korson seurakunta. Pastori Riitta-Maija Palmusaaren mukaan suvaitsevaisuuden edistäminen sopii hyvin seurakunnan tavoitteisiin. Seurakunta tarjosi tilat rap-konsertille, jossa esiintyvät Mariska, Pyhimys ja Jii-Jii.

— Toiminnassamme on mukana jonkin verran maahanmuuttajia, eniten inkeriläisiä, Palmusaari kertoo ja pahoittelee sitä, että yhteyden luominen yli kulttuurirajojen ei seurakunnassakaan aina ole helppoa.