Viime vuosikymmenten aikana on erilaisten hiljaisuuden liikkeiden ja hengellisten retriittien suosio kasvanut valtavasti. Yksi suuntausten suuria opettajia on intialainen jesuiittapappi Anthony de Mello (1931–1987).
17-vuotiaana de Mello meni jesuiittaseminaariin ja jäi sille tielleen. Pitämiensä retriittien ja kirjoittamiensa teosten ansiosta hänestä tuli kuuluisa guru, jonka vaikutus tuntuu myös protestanttisissa kirkoissa. Katolinen kirkko irtisanoutuu joistakin de Mellon radikaaleimmista ajatuksista, ja luterilaisellakin on kaikkein rohkeimmissa mietteissä nielemistä.
Anthony de Mello pyrkii uskonnottomaan uskoon, mielen vapautumiseen, todellisuuden oikeaan näkemiseen ja sitä kautta maailman rauhaan. Hänen opeissaan ja kirjoituksissaan on mukana valittuja otteita Intian suurista uskonnoista, buddhalaisuudesta ja Laotsen opeista.

Totuus vapauttaa pelosta

”Uskonnot ovat suurimpia esteitä totuuden löytämisen tiellä”, kuuluu yksi Anthony de Mellon vaikeista paradokseista. Hän on huomannut, että uskonnot aiheuttavat usein kateutta, hierarkiaa, eriarvoisuutta ja riistoa.
Jumala on kaikkialla eikä missään, de Mello toteaa ja jatkaa: Me liukenemme Jumalaan kuin suola veteen.
De Mello opettaa lukijoitaan ja kuulijoitaan usein lyhyillä tarinoilla. Hän uskoo siihen, että jokainen voi löytää oman tiensä ja tulla vapaaksi myös opettajista ja ohjeista. ”Heitä pois tämä kirja”, de Mello kehottaa juuri suomennetun Lähteillä-kirjansa esipuheen lopuksi.
Jumalaa, joka on totuus, voi Mellon mukaan lähestyä kolmentyyppisillä rukouksilla. Petition on katumusrukous, praise tarkoittaa kiitosta ja intercession esirukousta eli toisten puolesta rukoilemista.

Äitimme yksinäisyys

Anthony de Mello korostaa, kuinka tärkeää on joskus vetäytyä yksinoloon ja hiljaisuuteen. Yksinolo on opas toisten ihmisten kohtaamiseen, hän neuvoo.
Kun antautuu alttiiksi niille tunteille, näyille, mielikuville ja aistimuksille, mitä yksin ollessaan kohtaa, joutuu matkalle kohti syvempää itseään. Siltä matkalta ei koskaan palaa samana kuin oli. Jos pelkää kulkea yksin, ei pääse mihinkään.
Todelliseen hiljaisuuteen ei tarvita eristettyä tilaa tai aikaa. Bussissa, työpaikalla, yksin sängyssä illalla — missä tahansa voi löytää sisältään hiljaisuuden pyhäkön. Tori on yhtä hyvä paikka hiljaisuudelle kuin luostari, kirjoittaa de Mello.
Hiljaisuus ei ole äänen poissaoloa vaan minän poissaoloa. Lao­tselta tuttu minän vapautuminen ja virtaaminen osaksi kaikkeutta on de Mellolle tärkeää.

Oikeus pyrkiä onneen

Jumalasta ei voi Anthony de Mellon mukaan sanoa mitään, koska meillä on hänestä vain ei-tietoa. Me näemme Jumalan katsomalla maailmaa ympärillämme ja syventymällä todellisuuden olemukseen. Kysymys hänen olemassaolostaan on järjetön.
Jesuiittojen perustajan Ignatius Loyolan perinnössä tärkeitä ovat hengelliset harjoitukset, ja niitä Anthony de Mellokin viljelee kirjoissaan. Hänen teoksistaan on suomennettu kahdeksan, tärkeimpinä Havahtuminen ja uutuus Lähteillä.
De Mellon lyhyitä, aforisminomaisia rukouksia ja ”runoja” on julkaistu paljon myös netissä ja erilaisissa mietelausekokoelmissa. Itse hän korostaa, että hengelliset harjoitukset on tarkoitus käydä läpi hitaasti ohjeiden mukaan. Pelkkä lukeminen ei auta.
De Mellon harjoitustekstit ovat koruttomalla kielellä kirjoitettuja ja helppoja ymmärtää. Hän neuvoo, että niitä tehdessä on hyvä istua rauhassa ja antaa ajatusten ja tunteiden virrata ja yhdistää kokonaisvaltaisesti käsillä oleviin asioihin. Kun miettii harjoitusten kautta omaa elämäänsä, kuolemaansa, pettymyksiään, kiitoksen aiheitaan, surujaan ja ilojaan, kasvaa, kun antaa totuuden täyttää itsen.
Myös ihmisen onnellisuus on de Mellolle tärkeää. Hänen mukaansa meillä on oikeus, jopa velvollisuus, pyrkiä onneen. Tämä on de Mellon oma erikoisuus verrattuna moneen muuhun mystikkoon ja aikamme opettajaan, jotka miltei korostavat kärsimyksen välttämättömyyttä.

Jumala kaipaa ihmistä

Hengellisten harjoitusten yhtenä päämääränä on Anthony de Mellon mukaan vahvistaa ihmisen uskoa siihen, että hän on rakastettu ja hyväksytty. Jeesus Kristus uskoo sinuun, kirjoittaa de Mello. Ihminen on lahja Jumalalle. Jumala kaipaa ihmistä ja kohtaa hänet lukemattomia kertoja päivässä.
Lisäksi koruttomat harjoitukset avaavat hengitystä ja helpottavat tunteiden kaoottisuutta. Rukouksina ne toimivat siinä missä monet muutkin hiljaisuuden tekstit.
Esimerkiksi rakkaudelle avautumisen harjoituksessa palataan elämän aikana koettuun rakkauteen ja tunnetaan rakkautta omia jäseniä ja muistoja kohtaan, samoin omia lähimmäisiä kohtaan, niin elossa olevia kuin kuolleitakin. Kaikki kiertyy syväksi harmoniaksi ja tunteeksi Jumalan läsnäolosta. Samalla elämä muuttuu de Mellon mukaan valoisammaksi ja läpinäkyvämmäksi ja koettelemusten kohtaaminen helpommaksi.