Pari viikkoa sitten valmistui Hämeenkylän kirkolle kauan kaivattu ja odotettu tila nuorille. Pitkän työpäivän päätteeksi istuin uudella sohvalla ja katselin, kuinka isokoululaiset valmistelivat vanhojen tarinoiden pohjalta hartauksia. Sitten laitoimme kaikki silmät kiinni ja aloimme kuunnella tarinaa vaellusrippikoulusta.

"Oli myöhäinen ilta. Pari poikaa jäi kiinni tupakanpoltosta ja kotimatka odotti. Leirin pappi komensi pojat pakkaamaan tavaransa ja viemään ne hänen autolleen.

Pappi odottikin jo poikia autolla, laukut laitettiin peräkonttiin ja pojat kipusivat takapenkille. Hetki istuttiin ihan hiljaa. Sitten leirin pappi kysyi: ’Olisiko teillä jotain asiaa?’ Pojat sanoivat olevansa pahoillaan ja katuvansa. Pappi sanoi heille: ’Saatte anteeksi tekonne. Samalla tavalla kuin Jeesus antaa meille anteeksi meidän virheemme, niin minäkin tahdon antaa anteeksi teille teidän virheenne. Kotimatka on nyt unohdettu, mennään kaikki nukkumaan minun kämpilleni, jotta emme herätä enää muita."

Jumalan armo ja rakkaus paljastui meille kuulijoille vain muutamassa sanassa käsin kosketeltavan konkreettisesti. Avasin silmäni. Siinä me istuimme kaikki sikin sokin, mutta yhtä kaikki me olimme osa suurempaa kokonaisuutta. Meidän kulmakivemme oli tallella. Jeesus oli saanut paikkansa meidän uudesta tilastamme. Yhtä nopeasti se hetki haihtui kuin oli tullutkin. Puheensorina, nauru ja kikatus täyttivät tilan.

Ensi sunnuntai on 5. paastonajan sunnuntai. Sen aihe on Kärsimyksen sunnuntai. Alttarilla on violetti tai sininen liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 43:2–5, Jes. 29:13–16, 1. Piet. 2:4–10 ja Mark. 12:1–12.