Koivuhaassa sijaitsevan Viherpajan japanilainen puutarha on perustettu kymmenisen vuotta sitten. Yrittäjä Harri Sokala on halunnut luoda siitä mahdollisimman aidontuntuisen. Puutarhaan on sisällytetty lukuisia yksityiskohtia, erilaisia maisemia ja elementtejä.

Tunnelmaa ovat luomassa lammessa uivat värikkäät ja kiiltäväkylkiset kohaku-karpit, jotka on lennätetty Vantaalle Japanista saakka. Myös puutarhan ilman lämpötila ja kos-teus seuraavat mahdollisimman tarkasti Tokion vastaavia arvoja.

— Tarkoituksena on ollut saada kävijät viihtymään ja unohtamaan hetkeksi muut asiat. Suunnittelussa olen halunnut tuoda esiin luonnon omia materiaaleja. Japanilainen puutarhamme koostuu muutamasta eri tyylisuunnasta, joita on sovitettu Suomen olosuhteisiin, Sokala kertoo.

Vaihtuvien maisemien sarja

Puutarha puhkeaa täyteen loistoonsa maalis–huhtikuun vaihteessa, jolloin kirsikkapuiden kukinta alkaa, samaan aikaan kuin Japanissa.

— Puutarhassamme on kuusi erilaista kirsikkapuulajiketta. Kokonaisuudessaan kukinta-aika kestää noin kolme viikkoa, Sokala toteaa.

Ensimmäisenä kukkii riippuvaoksainen sakura. Sen hennon vaaleanpunaiset kukat levittäytyvät hunnun lailla puisen kaarisillan ylle.

Puutarhan ympäri kulkee kapea polku. Japanilaista puutarhaa on tarkoitus katsoa eri suunnista. Näin kävijälle avautuu silmiensä eteen jatkuvasti uusi maisema. Polun varrelle asetetut erilaiset kivilyhdyt johdattavat kulkijan kohti japanilaista teehuonetta.

Teehuoneen nurkalla kuuluu outoa ääntä, sihahduksia, jotka kuulostavat jonkin eläimen ääneltä. Se ei ole eläin, vaan bambusta valmistettu shishi-odoshi, jonka tarkoituksena on pelottaa matelijat asuinalueen lähettyviltä pois. Sihahdus syntyy, kun bambuastiaan kertyy tarpeeksi vettä ja astia kääntyy ympäri pudottaen veden maahan.

Teehuoneen takana on pienimuotoinen bambuviidakko. Bambumetsikköä harvennetaan aika ajoin ja leikatut oksat toimitetaan Korkeasaareen pikkupandoille ruuaksi. Pikkupandat voivat huoletta herkutella leikatuilla bambunoksilla, sillä puutarhassa ei käytetä lainkaan torjunta-aineita.

Vettä, kiviä ja bonsaipuita

Japanilaisessa puutarhassa karuus ja kauneus yhdistyvät. Harmonia syntyy vesiaiheista, kivistä, hiekasta ja lukuisista vihreän sävyistä. Vesi on tärkeässä roolissa. Se pulppuaa pienenä jatkuvana virtana kiven sisältä. Sen kohina kuuluu voimakkaana vesiputouksessa. Vesi on jatkuvassa liikkeessä, pienenä purona tai väreilynä lammen pinnalla. Vedellä on keskeinen rooli myös kuivassa kivipuutarhassa, jossa hiekka kuvastaa vettä, valkoiset kivet maata ja suuret kivet vuoria.

Teehuoneen luota takaisinpäin johtavan polun varrella on useita erilaisia, veistosmaisia bonsaipuita. Laakeassa, matalassa ruukussa kasvava bonsairyhmä on kuin pienoismalli metsästä. Harri Sokala kertoo, että kyseessä on pienilehtinen japaninvaahtera.

— Japaninvaahteraa säilytetään loka–maaliskuun välinen aika pimeässä paikassa, jonka lämpötila on 2–6 astetta. Maaliskuun puolivälissä se nostetaan valoisaan ja lämpimään paikkaan. Japaninvaahteran voi viedä myös ulos puolivaloisaan paikkaan yöpakkasten mentyä ohi, Sokala opastaa.

Mistä kannattaa aloittaa, jos tekee mieli perustaa japanilainen puutarha omalle pihalle tai parvekkeelle?

— Kannattaa perehtyä aihetta käsittelevään ulkomaiseen kirjallisuuteen ja ottaa rohkeasti yhteyttä alan ammatti-ihmisiin, Sokala neuvoo.

Entä jos viherpeukalo kasvaa keskellä kämmentä? Mikään ei estä rakentamasta pienen pientä kivipuutarhaa laakeaan, matalareunaiseen astiaan. Sitten vain muutaman euron hintainen pieni bonsaipuu kotikutoisen kivipuutarhan viereen. Onnistuu varmasti, aloittelijaltakin.

Viherpajan japanilainen puutarha, Meiramitie 1, on avoinna arkisin klo 8–19, la ja su klo 9–17.
Sisäänpääsymaksu 1 e yli 5-vuotiailta.

Kivellä on monta tehtävää

Kivet ja kiviryhmät ovat olennainen osa kaikkia japanilaisia puutarhoja. Perinteen mukaan maailmankaikkeuden keskipiste on Shumisen-niminen vuori, jota ympäröi seitsemän merta, seitsemän kultaista vuorta, valtameri ja rautavuorten muodostama kehä. Se on innoittanut rakentamaan kiviryhmiä japanilaisiin puutarhoihin. Luonnon esikuvat, kuuluisat vuoret tai saariryhmät pyritään esittämään mittakaavassa, murto-osaan oikeasta koostaan pienennettynä.

Kivillä on monenlaisia tehtäviä osana puutarhaa. Ne asetetaan maaperään tukevasti, mielellään leveämpi osa alaspäin. Teeseremoniaan saapuva vieras voi pestä kätensä ja huuhtoa suunsa kiviasetelman keskellä olevassa tsukubai-altaassa.

Litteä kivi saattaa olla aseteltuna sillaksi puron yli vievällä polulla. Suuri, päältä tasainen kivi voi puolestaan toimia paikkana, jossa munkki voi harjoittaa meditaatiota. Tällaisia kiviä tavataan zen-puutarhoissa. Erilaisten kivien ja kiviasetelmien tehtävänä on edustaa puutarhassa pysyvyyttä ja ikuisuutta.

Kaikkein suurin kivi on puutarhan tärkein elementti. Se asetetaan paikoilleen ensimmäisenä, ja muu puutarha suunnitellaan tämän suurimman ja näyttävimmän kiven ympärille. Puutarhassa saattaa olla kolmen kiven asetelma, joka on nimeltään sanzonseki. Asetelma kuvaa kolmea buddhaa.

Kivet saattavat esittää veden alla nukkuvan lohikäärmeen selkäeviä tai planeettoja linnunradalla. Kivet voivat myös olla aseteltuina symboloimaan Kiinan taolaisesta mytologasta peräisin olevia kurkea, kilpikonnaa ja Ikuisen nuoruuden vuorta. Tämän vuoren voidaan ajatella symboloivan myös Jeesuksen vuorisaarnaa.

Lähteinä Yoko Kawaguchi: Japanilainen puutarha (Plataani 2003) ja hortonomi Rauna Koskelan haastattelu