Jeesus ja juutalaiset ärjyvät toisilleen. On sitä näköjään ennenkin osattu. Kohteliaisuuksia he eivät latele. Kovaa vääntöä, kovat kierrokset. Kiistely on kuin näytelmää. Lienee turvallisinta heittäytyä uskontoteatterin katsojaksi. Kuuntele, mitä jää rivien väliin.

Johanneksen evankeliumi ei ole se helpoin. Hän kirjoitti Jeesuksesta kovin filosofisesti. Lukijan pitäisi olla hyvin perehtynyt myös juutalaisuuteen ja Vanhan testamentin kertomuksiin uskomme esi-isistä. Se on paljon vaadittu nykyihmiseltä. Kuka noita enää osaa?

Toisaalta Johannes kirjoittaa Jumalasta modernia henkisyyttä kiihottavasti. "Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa." Jos uskon, enkö siis kuole? Miten se on totta? Onko uskossa kyse väitteiden totuudesta? Mitä pitää uskoa kirjaimellisesti todeksi ja mitä vähän sinne päin? Mistä voi tietää, ettei Jeesus valehtele?

Tietämisen ja oikeassa olemisen tarve on meillä voimakas. Puheemme on siksi toisinaan aika kovaa vääntöä ja väittelyä. Paljon jää luuloksi. Jeesuksen Sana ei muodostu vain loogisesti järjestetyistä merkeistä. Jeesus on totuus ja elämä sanoittakin. Ehkä siksi ei tarvitse uskoa kirjaimellisesti oikein. Riittää, että luottaa. Väitänpä mitä tahansa, vain Jeesus kirkastaa.

Ensi sunnuntai on 3. paastonajan sunnuntai. Sen aihe on Jeesus, Pahan vallan voittaja. Alttarilla on violetti tai sininen liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 25:11–20, Jer. 7:23–26, 1. Joh. 5:18–20 ja Joh. 8:46–59.