Uskonnottoman kuolema
Vapaa-ajattelijoiden saarnamies pitää puheen Unto Uskonnottoman hautajaisissa seurakunnan kappelissa.
"Rakkaat ystävät! Olemme kokoontuneet tähän kappeliin saattaaksemme tätä omaistamme hänen viimeisellä matkallaan. Hän oli hieno vakaumuksen mies, jumalankieltäjä isolla jiillä. Kirkossa hän ei käynyt koskaan, ellei tätä kertaa oteta lukuun, ja tännekin hänet piti kantaa. Hän antoi piut kaikelle, mitä tämä tila symboloi: Jeesusta hän piti satuolentona, ylösnousemusta houreena ja kirkkoa okkultismin pesäkkeenä, josta käsin tyhmää kansaa hallitaan ja verotetaan.
Hänen vapaa ajattelunsa olkoon ohjenuorana meille kaikille. Hän todella osasi vastustaa uskontoa, ja tässä harrastuksessaan hän oli tinkimätön. Hän kirjoitti viikoittain yleisönosastoihin ja paljasti papiston salajuonet. Hän oli todellinen protestantti. Uskonnon oppien ja käytäntöjen niittaaminen oli hänen elämäntehtävänsä, ja voidaan perustellusti sanoa, että hänen suustaan kuultiin sanat "jumala", "usko", "taivas" tai "sielu" useammin kuin hartaimmankaan kristityn lausumana.
Olemme tuoneet hänen tomumajansa tähän kappeliin ensinnäkin siksi, että kirkon salaliitto hallituksen kanssa on estänyt oman kappelimme rakentamisen siunaamattomalle maalle, mutta myös siksi, että halusimme tuoda hänet paikkaan, joka edustaa sitä ajattelua, jonka vastustamiseen hän uhrasi elämänsä. Eli jos Unto näkee tämän sieltä jostakin niin… no… mitäs minä nyt?
Nouskaamme siis toimittamaan Unton siun… Unton ruumiin tuhkaukseen lähettämisen seremonian symbolinen akti, jossa laitamme multaa arkulle, muistutukseksi siitä, että mitään toivoa jälleennäkemisestä ei ole.
Unto Uskonnoton, maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Kukaan ei tule sinua herättelemään, sillä siihen mihin puu kaatuu, se maatuu."
Tilaisuuden jälkeen juotiin muistokahvit seurakuntakodilla ja kiiteltiin puhujaa lohduttavista sanoista. Oltiin myös huolestuneita siitä, että Espoossa kirkkoherrat aikovat kieltää muiden kuin kristillisten tilaisuuksien pitämisen kirkon tiloissa. Ahdasmielistä!

