Rekolassa asuva 14-vuotias Eve Väistö kyläilee 38-vuotiaan kummitätinsä Teija Tuiskun ja hänen perheensä luona Päiväkummussa ainakin kerran viikossa.

— Kummitätini seurassa tunnen oloni rennoksi, Eve toteaa.

Yhdessäoloaan Eve ja Teija kuvailevat mutkattomaksi. Monesti heidän sanailuaan värittää molempien verenperintönä saama karjalaisuus.

— Olemme syntyneet Joensuussa. Luonteeltamme muistutamme toisiamme, Eve arvelee.

Even mielestä Teija on loistava kummi. Parempaa kummia hän ei osaa itselleen toivoa.

— Joskus tulevaisuudessa haluan olla kummina Teijan kaltainen. Kummin pitää olla luotettava aikuinen, joka osaa pitää salaisuudet omana tietonaan. Kummi ei saa olla pelottava täti, hän virnistää.

Leipominen yhdistää

Eve ja Teija ovat molemmat intohimoisia leipureita. Usein he kokkaavat myös yhdessä. Reilussa tunnissa he valmistavat tarjolle kaksi pizzaa ja juustolla kuorrutetun kanapiiraan.

— Eve on ikäisekseen loistava kokki. Leipomistaidot hän on oppinut äidiltään, Teija toteaa.

Eve kertoo, että kokkaamisen lomassa Teijalla on yleensä tapana kysellä hänen kuulumisiaan.

— Kerron Teijalle esimerkiksi koulunkäynnistäni Koivukylän yläasteella. Hän saa usein myös kuulla vauhdikkaita juttuja Sipoossa olevien kahden hoitohevoseni touhuista.

Kokkausharrastuksen lisäksi Teija ja Eve kiertelevät mielellään yhdessä kirpputoreilla tekemässä löytöjä.

Äitien sopimus

Even lisäksi Teijalla on kaksi toisella paikkakunnalla asuvaa kummilasta. Toisin kuin muita kummilapsiaan lähistöllä asuvaa Eveä hän pystyy tapaamaan viikoittain.

— Uskon, että perheiden kotien sijainti toistensa läheisyydessä on syventänyt kummisuhdettamme, Teija arvelee.

Teijalla ja Even äidillä, Marjolla, on lisäksi pitkä yhteinen historia. Toisensa he ovat tunteneet nelivuotiaasta lähtien. Myös heidän lapsensa ovat leikkineet keskenään ja yökyläilleet toistensa kodeissa pienestä lähtien.

— Vartuin Marjon kanssa naapureina. Kymmenvuotiaina päätimme keskenämme, että joskus tulevaisuudessa pyydämme toisiamme esikoislastemme kummeiksi. Näin on tapahtunut.

— Olemme myös lupautuneet pitämään toistemme lapsista huolta, jos jommankumman perheen aikuisille sattuu jotain ikävää, hän toteaa.

Parasta aikaa Eve käy rippikoulua. Ripille hän pääsee Rekolan pyhän Andreaan kirkossa vähän ennen juhannusta. Hän on jo nyt pyytänyt kummitätiään osallistumaan konfirmaation aikana tapahtuvaan rippikoululaisten siunaushetkeen. Edessä oleva mieluisa luottamustehtävä on Teijalle uusi kokemus.

— Onneksi seurakunta järjestää siunaamiseen osallistuville kummeille keväällä tapaamisen, jossa konfirmaatiojumalanpalveluksen kulku käydään jo ennakolta läpi, Teija sanoo.

Luottamustehtävä

Teija kokee ystäväperheen tyttären kummiuden suurena luottamuksen osoituksena. Hän uskoo, että hänen ja Even läheisen suhteen salaisuus piilee jaetussa ja ihan tavallisessa perhe-elämässä.

— En lahjo muitakaan kummilapsiani tavaroilla, vaan annan heille mahdollisuuksien mukaan omaa aikaani. Juhlapäivien muistamisen suhteen olen hulttio, sillä en tahdo muistaa kummilasteni syntymäpäiviä. Onneksi heidän vanhempansa osaavat jo vihjata minulle tärkeistä merkkipäivistä muutamaa päivää ennen.

Teija haluaisi olla nykyistä enemmän kahdestaan Even kanssa.

— Työn vuoksi aika ei vain riitä kaikkeen, hän harmittelee.

Teija suhtautuu kummiuteen vakavasti.

— Haluan olla läsnä kummilasteni elämässä. Onnistumistani kummina voin arvioida vasta vuosien kuluttua. Toivon olevani kummilapsilleni elinikäinen tuki ja turva.

Omista kummeistaan Teijalla on vain kaukaisia muistoja.

— Lapsena tuntui kurjalta, kun omat kummit eivät muistaneet minua. Kadehdin isosiskoani, jolla oli hyvät kummit. Onneksi he ymmärsivät tilanteeni ja muistivat kylään tullessaan myös minua, hän kertoo.

— Kummin pitää olla luotettava aikuinen, joka osaa pitää salaisuudet omana tietonaan.