Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokous järjestettiin helmikuun lopussa Brasilian Porto Alegressa. Kaksiviikkoinen tapahtuma keräsi nelisentuhatta osallistujaa sadoista kristillisistä kirkoista ympäri maailmaa. Noin seitsemän vuoden välein järjestettävän yleiskokouksen tarkoituksena on koota kirkkoja yhteisiin neuvotteluihin ja edistää niiden kansainvälisiä yhteyksiä.

Suomesta Brasiliaan matkasi 35 hengen ryhmä. Mukana oli myös kaksi vantaalaista, kanttori Mari Torri-Tuominen ja Kirkkohallituksessa rippikoulutyötä suunnitteleva Jarmo Kokkonen.

Porto Alegreen oli koottu messualue, jossa satakunta yhteisöä esitteli toimintaansa. Suomen evankelisluterilainen kirkko lähetti sinne edustajansa erityisesti lapsi- ja rippikoulutyötä esittelemään.

Suomalaisten näyttelyosasto oli rakennettu leikkiä ja musiikkia varten. Siellä oli mahdollisuus eläytyä lapsen maailmaan laulujen ja elämysten kautta. Halukkaat saivat laulujen nuotteja ja materiaalia mukaansa.

Hakunilan seurakunnan kanttori Mari Torri-Tuominen oli esittelemässä suomalaista hengellistä musiikkia ja etsimässä kansainvälisestä tapaamisesta uusia vaikutteita.

— Otin mukaan kanteleen ja rytmisoittimia, hän kertoo.

Suomalaisten esittelypisteestä kantautunut musiikki keräsi ihmisiä yhteen. Messualueen ohikulkijat pysähtyivät laulamaan ja soittamaan.

— Erityisesti kantele herätti kiinnostusta, Torri-Tuominen myhäilee.

Hän päätyi soittimineen jopa kahdelle televisiokanavalle.

Elämyksellistä hengellisyyttä

Näyttelyosaston laulujen ja leikkien tavoitteena oli esitellä Suomen evankelisluterilaisen kirkon lapsi- ja nuorisotyötä, erityisesti Leikkivä kirkko -suunnitelmaa. Se pyrkii ohjaamaan seurakuntien toimintaa entistä elämyksellisempään hengellisyyteen.

Leikkivä kirkko -ajattelun mukaan oppiminen ei ole tekstin pänttäämistä, vaan kokonaisvaltaista kokemista.

— Musiikki ja leikki ovat niin lapsityön kuin rippikoulunkin kantavia voimia. Jeesus puhui lapsista hengellisyyden esimerkkeinä. Herättelimme esittelyosastolla kysymystä, mitä se voisi kirkoissa tarkoittaa, Jarmo Kokkonen kertoo.

Hän esitteli Suomessa suosittua rippikoulua. Yhtenä syynä siihen, miksi noin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta 15-vuotiaasta käy rippikoulun, Kokkonen pitää riparien huolellista ja nuorten elämäntilanteen huomioon ottavaa suunnittelua. Samoin isosten mukanaolo on maailmalla ainutlaatuista.

— Skandinavian ulkopuolella ei ole vastaavia yhteisiä suuntaviivoja, Kokkonen taustoittaa.

Englanninkieliset rippikoulusuunnitelmat loppuivatkin jo alkupäivinä.

Tangoja Suomesta,
sambaa Brasiliasta

Torri-Tuominen ja Kokkonen saivat Brasiliasta mukaansa paljon kokemuksia, joista he uskovat olevan hyötyä Suomessa. Kansainvälisessä tapaamisessa oli hyvä mahdollisuus tutustua eri kulttuurien kirkkoihin. Leikkivä kirkko -ajattelun pohjalta aloitetaan yhteistyö ainakin etiopialaisen Mekane Yesus -kirkon kanssa. Ortodoksisen kirkon kautta alkaa albanialaisen lapsityön tukeminen.

Eteläamerikkalaiset vaikutteet näkyivät ja kuuluivat yleiskokouksen tilaisuuksissa. Torri-Tuominen oli toisena suomalaisedustajana satapäisessä kirkkokuorossa, jonka laulajista suurin osa oli paikallisia lapsia, nuoria ja aikuisia. Vantaalaiskanttorista oli hauska elämys, että kuorossa svengattiin samban tahtiin tai laulettiin tangoja.

— Eteläamerikkalaiset kuorolaiset olivat ihmeissään, kun kuulivat suomalaisten olevan tangokansaa. Vakuutimme heidät kuorossa laulaneen Eero Jokelan kanssa esittämällä harjoituksissa Satumaan ja Kotkan ruusun, Torri-Tuominen nauraa.

Kuoron kansainvälinen ohjelmisto innosti häntä, ja mukaan tarttui lauluja eri maista.

— Tarkoitus on koota niistä Suomessa ekumeenisten laulujen kirja, Torri-Tuominen kertoo.

Rauhan puute tuli konkreettiseksi

Kirkkojen maailmanneuvoston kokouksessa pohdittiin myös vakavia asioita. Kahden viikon aikana yleiskokouksen osanottajat osallistuivat erilaisiin työpajoihin, joissa keskusteltiin maailman ongelmista. Tilaisuuksissa käsiteltiin muun muassa väkivaltaa, oikeudenmukaisuutta ja HIV:n leviämistä ehkäisevää työtä.

Torri-Tuominen oli todistamassa konkreettista ongelmaa oikeudenmukaisuutta käsittelevässä työpajassa, johon osallistui sekä palestiinalaisia että israelilaisia nuoria. Keskinäisten jännitteiden takia he eivät pystyneet edes keskustelemaan keskenään.

— Työpajan teema "Rauha on oikeudenmukaisuuden hedelmä" tuntui siinä tilanteessa hyvin vaikealta, Torri-Tuominen kertoo.

Hän huomasi, että suomalaisten vetämä laulu ja soitto kokosi kuitenkin samoja nuoria yhteen näyttelyalueella.

— Kaipuu yhteyteen ja rauhaan on meissä kaikissa.