Liperiläinen puuseppä Mikko Rouhiainen seurasi viime syksynä uutisia Pakistanin maanjäristyksestä. Niissä kerrottiin lähestyvästä talvesta ja siitä, miten katastrofialueelle toimitettiin tuhansia telttoja myös Suomesta. Rouhiainen huolestui siitä, miten ihmiset selviävät erilaisissa teltoissa. Niiden joukossa Suomesta toimitetut yksikankaiset puolijoukkueteltat kamiinoineen olivat parhaasta päästä.

— Jokainen, joka on ollut yötä puolijoukkueteltassa, tietää, että keskellä jaloilla on lämmintä, mutta pääpuolessa on kylmää. Se johtuu siitä, että kamiinan korvausilma tulee liepeiden alta ja oviaukosta.

Rouhiainen päätti ottaa yhteyttä muun muassa Kirkon Ulkomaan-apuun ja Punaiseen Ristiin ja tarjota telttojen lämmitykseen liittyviä ideoita, joita hän sai muun muassa paikallisilta reserviläisiltä.

— Jos esimerkiksi palamisen tarvitsema korvausilma johdetaan telttaan hallitusti joko telttakankaan rakenteellisilla ratkaisuilla tai ylimääräisellä putkella, vältetään vetoa. Samoin jo kamiinan sijoittaminen korkeammalle parantaa lämmitystä, mainitsee Rouhiainen.

Asiasta ei innostuttu, mutta Rouhiainen ei lannistunut, vaan lähetti avustusjärjestöille tietoa myös lämpösingostaan, jolla hän on kovillakin pakkasilla lämmittänyt omaa puusepänverstastaan.

— Tähänkään viestiin ei vastattu, harmittelee Rouhiainen, joka tarjosi keksintöään ilmaiseksi.

Motiivina hänellä on usko Jumalaan ja siitä kumpuava lähimmäisenrakkaus. Auttamishalunsa takia hän jatkoi sitkeästi ideoidensa tarjoamista ja niiden kehittelyä.

— Ymmärrän kyllä, että katastrofitilanteessa on kiire, mutta toivoin, että viesteihini olisi silti vastattu. Ainoa järjestö, joka heti tarttui asiaan oli Lähetyssäätiö Patmos, joka päätti testata lämpösinkoa. Patmokselta tuli viesti, jossa kysyttiin laitteen hintaa, kokoa ja teknisiä ominaisuuksia, kertoo Rouhiainen.

Verstaassa ei tule kylmä

Järjestöjen jähmeyttä selittänee se, että kyseessä on yksityisyrittäjän keksintö, jota ei ole vielä testattu katastrofialueilla. Kun avun saamisella on kiire, on helpointa tehdä kaikki niin kuin ennenkin.

Huuhaata lämpösinko ei kuitenkaan ole. Alkuperäinen lämminilmankehitin on lämmittänyt Rouhiaisen puusepänverstasta lokakuusta 2004 asti. Iso sinko on valmistettu saunan kiukaasta ja 200 litran tynnyristä.

Kiuas on tynnyrin sisällä ja lämmittää sen ja tynnyrin väliin jäävän ilmatilan, jolloin kuuma ilma kohoaa voimakkaasti ylös ja johdetaan ulkona olevasta lämminilmakehittimestä putkea pitkin sisälle verstaaseen.

Lämpösinko-nimitys tulee siitä, että ensimmäisenä tätä ideaa esiteltiin puolustusvoimille. Viime vuoden maaliskuussa Rouhiaisen kehittelemä pienempi versio lämmitti esittelytilaisuudessa noin yhdeksän neliön suuruisen parakin 15 minuutissa –8 celsiusasteesta +18 asteeseen vajaalla kilolla polttopuuta. Toukokuussa paikallislehti teki aiheesta jutun, jonka Rouhiainen lähetti liitteenä avustusjärjestöille.

Laitetta testattiin Romaniassa

Punaiselta Ristiltä Rouhiainen sai sen verran vastakaikua, että järjestön logistiikkakeskuksessa päätettiin testata erästä hänen lähettämäänsä ideaa myöhemmin ja miettiä sen soveltuvuutta tuleviin talvitelttaratkaisuihin.

Patmoksen yhteydenotto palautti Rouhiaisen uskon siihen, että hänen keksinnöstään voi tulla jotakin. Vaikka Pakistanin talvi on pian ohi, kriisejä maailmalla riittää. Sitä paitsi myös Suomessa keksinnölle voi olla käyttöä, jos energiahuollossa tulee ongelmia.

— Sain avukseni ystäväni Marko Sallisen, joka on koneinsinööri. Hän pystyi kehittämään ideoitani eteenpäin ja mallintamaan niitä havainnollisiksi piirustuksiksi.

Sallinen, jolla on parin yhtiökumppanin kanssa insinööritoimisto, lähti hankkeeseen ilman palkkaa ja omalla ajalla samoista syistä kuin Rouhiainen. Hän teki pääosin ilmastointiputkiin ja ilmastointikomponentteihin perustuvan lämpösinko-prototyypin piirustukset. Patmoksen projektikoordinaattori Juhani Säilä testautti keksintöä Romaniassa, jossa järjestö avustaa viime kevään tulvien uhreja.

— Valitettavasti olimme siellä niin lyhyen ajan, että emme löytäneet ilmastointiputkia. Teräslevyistä paikan päällä hitsattu laite toimi hyvin, mutta oli liian kallis ja hidas rakentaa. Olemme kuitenkin valmiit soveltamaan keksintöä. Itse asiassa olemme jo esitelleet ideaa kansainvälisille yhteistyökumppaneillemme, jotka toimivat muun muassa Pakistanissa ja Afganistanissa, Säilä kertoo.

Sinko lämmittää monta telttaa

Sallinen ja kolmas liperiläinen Pentti Vattulainen ryhtyivät palautteen perusteella kehittämään entistä yksinkertaisempaa ja halvempaa versiota. Nyt tuotekehittelyssä on päästy niin pitkälle, että samalla lämpösingolla voidaan lämmittää jopa neljä telttaa ja rakenteeseen lisätyllä keittolevyllä kiehuvat sinä aikana kahvit. Parhaillaan on käynnissä ilmastointipurkista valmistetun tulipesän kestävyyden testaus.

— Yhden ilmastointiputkiin perustuvan laitteen raaka-ainekustannukset Suomesta ostettuina ovat noin 100–150 euroa eli telttakohtainen raaka-ainekustannus jää 25–40 euroon. Materiaalit voidaan kuljettaa Suomesta tai piirustuksia voidaan soveltaa ja käyttää paikan päältä löytyviä materiaaleja, Sallinen kertoo.

Lämmitettävän kohteen ulkopuolelle sijoitettavan lämpösingon suuri etu on, että menetelmällä voidaan lämmittää myös sellaisia tiloja ja telttoja, joissa ei ole kamiinavarausta tai edes hormin reikää. Lämpösingon avulla onnistuu esimerkiksi tavallisen hinnaltaan edullisen retkiteltan lämmitys.

Keksintöasiamies innostui ideasta

Pohjois-Karjalan keksintöasiamies Heikki Rantanen on seurannut lämpösingon kehittelyä. Perjantaina hän oli mukana Mikko Rouhiaisen ja Marko Sallisen viimeisimmän mallin eli "E-version" koekäytössä Liperissä.

— Idea on erinomainen ja helposti toteutettava. Myös laitteiston teho on ylivoimainen tavanomaisiin kamiinaratkaisuihin verrattuna, arvioi Rantanen.

Keksintöasiamiehen mukaan lämpösinko ei ole täysin uusi keksintö. Samantapaisia ratkaisuja on kehitetty aikaisemminkin, mutta uutta on sovellus, joka on mietitty varta vasten katastrofiolosuhteita varten.

— Ihmettelen kovasti sitä, että järjestöissä ei ole haluttu kunnolla perehtyä ideoiden sisältöön.

Vaikka Rouhiainen ja Sallinen eivät hae ideallaan taloudellista hyötyä, keksintöasiamies toivoo ja uskoo myös laitevalmistajien innostuvan asiasta.

— Lämpösinko pitäisi tuotteistaa, jotta se olisi mahdollisimman helposti hyödynnettävissä. Siinä auttaisi, jos katastrofijärjestöt viestittäisivät, että tällaiselle keksinnölle on tarvetta.