Päätin ryhtyä seurakunta-aktiiviksi. Kirkko hamuaa helmoihinsa nuoria aikuisia, mutta joukkoon mahtuu varmaan vähän varttuneempiakin. Voin aloittaa aktiivisuuteni puhtaalta pöydältä, sillä olen vaihtanut kotikuntaa ja saanut siinä sivussa uuden seurakunnan kaupan päälle.

Mutta kuinka aloittaa aktiiviura seurakunnassa? No, tietysti osallistumalla seurakunnan tapahtumiin. Siispä seurakuntalehti auki ja tapahtumasivuja tutkailemaan: Lähetyspiiri maanantaina klo 13. Päiväpiiri torstaina klo 13. Äiti-lapsi-rukouspiiri perjantaina klo 10. Kammari perjantaina klo 12. Ilosanomapiiri etsijöille maanantaina klo 18 Turusilla.

Tämäpä ongelmallista. Arkipäivisin olen töissä. Teini-ikää lähestyvistä lapsista ei taida saada seuraa rukouspiiriin. Turusia en tunne, ja suhtaudun perinteiseen suomalaiseen tapaan epäluuloisesti toisten kotiin tuppautumiseen. Mitä jää jäljelle? Sunnuntaijumalanpalvelus, tuo seurakuntaelämän keskus. Seurakunta-aktiivisuuteni on nyt koetuksella, sillä satun myös olemaan melkoinen aamutorkku.

Yksilöllinen kristillisyys yleistyy, kertovat tutkimukset. Eurooppalaiset ovat yhä kriittisempiä kirkkoinstituutiota kohtaan. Entä minä ja muut kaltaiseni passiivisuuden ja aktiivisuuden välillä häilyvät, joiden suhtautuminen on pitkämielistä ja positiivista? Ovatko seurakunnat jo luovuttaneet toivonsa meidän suhteemme?

Ainakin minun kotiseurakunnassani tapahtumia järjestetään niille, jotka jo kokevat kirkon kodikseen: vanhuksille, kotiäideille ja tiukkojen työaikojen kurimuksesta vapautuneille. Varmasti aina välillä joku havahtuu ja innostuu järjestämään toimintaa nuorille ja vähän varttuneemmillekin aikuisille. Tapahtuma ei kuitenkaan vedä väkeä, joten into laantuu nopeasti. Satunnaiset aktiivit taas eivät löydä kaipaamiaan rientoja, joten seurauksena on perinteinen pattitilanne.

Tässä tilanteessa on todellinen ilouutinen, että kirkkohallitus käynnistää nuorten aikuisten kristillistä identiteettiä tukevan projektin. Kolmevuotisessa hankkeessa selvitetään muun muassa seurakuntaan sitoutumista muuttotilanteessa. Toivottavasti projekti löy-tää ratkaisuja nuorten aikuisten kirkkoikävään. Sillä välin minä muutun yhä varttuneemmaksi aikuiseksi ja poden passiivisuuttani.