Myyttien ja uskontojen maailmassa aurinko kuvataan muuttumattomaksi ja ehtymättömäksi täydellisyyden kuvaksi. Mutta sitten tulevat tiedemiehet kaukoputkineen ja satelliitteineen ja kertovat, että tarkemmin katsottuna totuus onkin toisenlainen: Säteilevän auringon kasvoilla on tummia läiskiä, auringonpilkkuja. Eikä aurinko ole luonteeltaankaan tasainen, vaan temperamentikas, oikukas ja jopa räjähtelevä.

Auringon temperamentikkuus ilmenee purkauksina, jotka ai-heuttavat avaruussäässä jopa myrskyjä. Niiden tunnetuin esiintymismuoto ovat revontulet.

Auringon silmään ei ole aikaisemmin päästy kurkistamaan, mutta nyt tiedekeskus Heurekassa esitettävän superelokuva Solarmaxin välityksellä päästään — ja ilman että otsahiukset palavat.

Elokuvassa USA:n avaruusjärjestön NASA:n ja Euroopan avaruusorganisaation ESA:n yhteissatelliitti SOHO tarkastelee aurinkoa noin 1,5 miljoonan kilometrin etäisyydellä maasta. Elokuvan auringonpurkaukset ovat kaikki aitoja SOHO-tuotteita. Niitä ei ole kuvamanipuloitu muuten kuin nopeuttamalla purkaustapahtumien kestoa.

Aurinko on säteillyt nyt viitisen miljardia vuotta, ja sen sisältämä vety riittää pitämään fuusioreaktiot käynnissä ainakin toisen mokoman. Läiski-neen ja räjähtelyineenkin aurinko on keskeisin ja tärkein taivaankappale. Se säätää muiden planeettojen liikkeet avaruudessa sekä luo lämmöllään ja valollaan elämän edellytykset meille maan päällä eläville.