Helmikuun lopussa julkaistu Kati Niemelän tutkimus Vieraantunut vai pettynyt? selvittelee kirkosta eroamisen syitä. Noin neljäsosa tutkimukseen osallistuneista piti eronsa syynä kirkon linjaan ja kannanottoihin liittyviä ristiriitoja. Lisäksi monet kirkosta vieraantuneet saivat kirkon kannanotoista tai päätöksistä ulkoisen kimmokkeen eroamiselle.

Varsinkin nuoret ja heistä erityisesti naiset pitävät kirkkoa liian konservatiivisena ja tuomitsevana. Esimerkiksi tästä he mainitsevat kirkon virallisen kannan homoseksuaalisuuteen tai naispappien syrjinnän joissakin seurakunnissa. He myös kokivat kirkon pettäneen ydinsanomansa, joka heille on lähimmäisenrakkaus.

Toinen ryhmä, jonka tyypillisin edustaja on vanhempi mies, erosi kirkosta, koska kirkko on liian liberaali ja selkärangaton. Se näkyi heidän mielessään esimerkiksi naispappeuden hyväksymisenä ja työntekijöiden radikaalienkin kannanottojen sulattamisena.

— Näillä molemmilla ääripäillä on taipumus nähdä toinen epäraamatullisena, toteaa kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kati Niemelä.

Hänen mukaansa ongelmana on se, että kirkon linja on epäselvä.

— Jos kirkko olisi selkeästi konservatiivinen tai selkeästi liberaali, ihmiset tietäisivät mitä siltä odottaa, eikä pettymyksiä tulisi.

Kirkkoneuvos Seppo Häkkinen huomauttaa, ettei kirkko voi vapaasti valita, mitä mieltä se kaikista asioista on, vaan sen on oltava uskollinen olemukselleen kirkkona.

— Valtaosa kirkon jäsenistä on vahvasti sitoutunut kirkkoon. Vastaako yleinen kuva kirkosta arjen todellisuutta seurakuntatasolla? Häkkinen haastaa miettimään.

Ihmisten kohtaaminen ratkaisee

Arjen kohtaamisten merkitystä korostaa myös pastori Riikka Wikström, joka vastaa Tikkurilan seurakunnassa nuorten aikuisten toiminnasta.

— On todettu, että uskoon ja kirkkoon välinpitämättömästi suhtautuvat ihmiset tarvitsevat yleensä jonkun kimmokkeen ennen kuin he eroavat kirkosta. Yksi ihminen voi tässä olla ratkaiseva. Kielteinen kohtaaminen voi saada paljon tuhoa aikaan, myönteinen kohtaaminen antaa paljon. Uskon, että se vaikuttaa enemmän kuin kirkon johtajien julkiset kannanotot.

— Itse en ole törmännyt siihen, että kukaan olisi eroamassa kirkosta sen takia, että pitäisi kirkkoa tuomitsevana. Sen sijaan hirveän usein minulta on kysytty, olenko naispappina kohdannut ongelmia. Kuva naispappien syrjinnästä elää siis vahvana.

Juopa konservatiivien ja liberaalien välillä kirkossa on silti Wikströmin mielestä tosiasia. Hänen mielestään se koskee enemmän kirkon työntekijöitä kuin tavallisia seurakuntalaisia.

— Asiat ovat aika huonosti. Kyllä kirkon sisäinen eripura antaa viestiä seurakuntalaisille. Ihmiset ovat epätietoisia kirkon linjasta. Tilanne ei voi kauhean monta vuotta jatkua tällaisena. On joko löydettävä yhtenäisiä linjoja tai sitten ääripäät putoavat pois.

Äänekkäimpien suvaitsevaisuuden vaatijoiden kanssa Wikström sanoo olevansa eri mieltä.

— Tuskinpa kukaan haluaa, että kaikki sallitaan. Sitä paitsi miksi juuri kirkon pitäisi suvaita kaikkea mahdollista? Eikö ole aika suvaitsematonta vaatia suvaitsevaisuuden nimissä kirkkoa muuttumaan?

Yleistykset eivät kerro totuutta

Vantaan seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Matti Lehtonen kertoo seuranneensa pahoilla mielin vuosikausia jatkunutta kädenvääntöä naispappeudesta.

— Yksi tuttuni sanoo liittyvänsä takaisin kirkkoon sitten, kun meillä on ensimmäinen naispiispa. Toisaalta tiedän monien suuttuneen Antti Kylliäisen kannanotoista.

— Kyllä minusta näyttää aika vääjäämättömältä, että naispappeuden vastustajat joutuvat nyt perustamaan oman kirkkonsa. Se on kuitenkin pieni ryhmä, eikä se kirkkoa kaada.

Matti Lehtonen sanoo, ettei hän oikein ymmärrä niitä, jotka näkevät kirkon ahdasmielisenä.

— No, olihan tietysti hiljattain se kannanotto hedelmöityshoidoista, mutta esimerkiksi Vantaan kirkkoherrat esittivät siitä poikkeavan näkemyksen.

Ei Lehtonen oikein osaa nähdä kirkkoa liian maallistuneenakaan.

— Kumpikaan yleistys ei minusta kuvaa seurakuntien olemusta. Armon ja sovituksen sanaa tarvitsevat sekä liberaalit että konservatiivit.

Kommentteja kirkosta

"Olen valmis liittymään uudelleen kirkkoon, mutta kirkon pitää ottaa jyrkempi kanta näihin vanhoillisiin. Eihän Jumalakaan erottele meitä sukupuolemme perusteella, miksi sitten jotkut saavat sen tehdä?"

"Olen kyllästynyt siihen, että kirkko kyllä siunaa ostoskeskukset, eläimet, autot ja metsästysaseet, mutta ei toisiaan rakastavia ihmisiä."

"Enää en voi mennä edes joulukirkkoon, kun joku naisihminen lukee siellä imelällä äänellä pilalle tärveltyä jouluevankeliumia."

"Pitäähän kirkon tietää, mikä on oikein ja mikä väärin! Onko mikään enää syntiä!"

Lainaukset Kati Niemelän tutkimuksesta Vieraantunut vai pettynyt? Kirkosta eroamisen syyt Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa (Kirkon tutkimuskeskus 2006).