Suvaitsevaisuus, tasapuolisuus ja monikulttuurisuus ovat hyviä asioita, jos ne ymmärretään oikein. Jos ne ymmärretään väärin, lopputulos on jotain aivan muuta kuin tarkoitus.

Vihreiden kansanedustajat Rosa Meriläinen ja Irina Krohn tekivät eduskunnassa aloitteen, jolle ei lähetekeskustelussa löytynyt kannatusta edes omasta eduskuntaryhmästä. Ei ihme, sillä niin asenteellinen se oli. Kaksikko ehdotti muun muassa koulujen uskonnonopetuksen ja päiväkotien uskontokasvatuksen lopettamista, vihkimisoikeuden viemistä uskonnollisilta yhteisöiltä ja hartausohjelmien poistamista Yleisradiosta.

Esimerkiksi vihkimisoikeuden vieminen uskonnollisilta yhteisöiltä tarkoittaisi sitä, että maistraatteihin pitäisi palkata rutkasti lisää henkilökuntaa. Suomalaisista hääpareista kun edelleen suurin osa vihitään kirkossa, vieläpä viikonloppuisin. Se, että vihkipaikka on nimenomaan kirkko ja vihkimisen toimittaa pappi, on useimmille tärkeää. Miksi ihmiset pitäisi lakia muuttamalla pakottaa luopumaan tästä oikeudesta?

Koulujen uskonnonopetuksen lopettaminen ja korvaaminen jollakin yhteisellä uskontotiedolla kuulostaa uskonnonopetuksen vannoutuneiden vastustajien mielestä varmaan hyvältä. Toinen asia on, mitä sillä saavutettaisiin.

Nykyinen uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista eikä sillä pyritä ketään käännyttämään. Se, että opetuksen lähtökohtana on oppilaan oma uskonto, on vastaavanlainen juttu kuin että kieltenopetuksessa opitaan ensin äidinkielen perusasiat. Kun oppilas tuntee oman uskontonsa hänen on helpompi ymmärtää myös muita. Koska uskonnonopetus on kouluopetusta, sen, samoin kuin elämänkatsomustiedon tavoitteet, määrittelee yhteiskunta eikä uskontokunta.

Oman ja muiden uskontojen tuntemus on globalisoituvassa maailmassa vielä tärkeämpää kuin ennen. Nykymaailmassa eri kulttuurit ja uskonnot kohtaavat toisensa joka päivä. Jos ihmiset eivät tiedä, mikä toiselle on pyhää tai mitä pyhä edes tarkoittaa, ei se ainakaan helpota eri kulttuurien välistä kohtaamista. Eikä se, että esimerkiksi Yhdysvalloissa kirkko ja valtio ovat muodollisesti tiukasti erotettu toisistaan suinkaan poista mahdollisuutta uskontojen väärinkäytölle — pikemminkin päinvastoin.