Uskallanko edes kysyä, mikä koettelee, mitä suret, mistä kärsit tänään? Kun kärsimys kohtaa meidät, ainoa mitä jaksamme saattaa olla vain hiljainen huokaus, äänetön rukous. Tai vetoomus, huutokin: "Isä, olethan olemassa, juuri tänään, juuri minulle!" Vetoamme Jumalan omiin lupauksiin.

Kärsimyksen hetkellä on lohdullista muistaa, että Kristus on ollut kaikessa kärsimyksessä kivun keskipisteessä jo ennen meitä. Ja hän on siitä selvinnyt avaten tien meillekin. Koska Jeesus on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee meitä auttamaan.

Kärsimystä ja kärsivää ihmistä on vaikea katsoa silmiin. Vaatii rohkeutta jäädä kärsivän ihmisen vierelle. Vaatii rohkeutta säilyttää toivo silloinkin, kun siihen ei näytä olevan aihetta.

Tällaista rohkeutta Jeesuksella on ja hän on meille esimerkkinä kärsivän ihmisen kohtaamisesta.

Jeesus joka oli ihminen, veljemme lihaa ja verta. Ja kuitenkin Kristus, ylipappi, joka on täynnä armoa ja uskollisuutta. Hän kohtaa meidän todellisuutemme ja sovittaa syntimme Jumalan edessä.

Joskus ihmisillä on kärsimyksen keskellä silmissään merkillinen, syvä rauha. Onko kärsivä Kristus silloin läsnä?

Ensi sunnuntai on 1. paastonajan sunnuntai. Sen aihe on Jeesus kiusausten voittaja. Alttarilla on violetti tai sininen liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 91:1–4, 11–12, Jes. 1:16–20 tai 1. Moos. 3:1–19, Hepr. 2:9, 17–18 ja Mark. 1:12–13.