Kun näyttelijä Antti Virmavirta luki ensimmäisen version Juha Jokelan Fundamentalisti-näytelmästä, tuntui teksti hänestä rajulta. Jokela oli kyllä varoitellut häntä siitä ennakkoon.

Uskoaan epäilevän Markus-papin rooli on vaativa, eikä sen omaksuminen tapahtunut ihan itsestään. Virmavirta kävi roolista Jokelan kanssa useita keskusteluja, mutta oikea ilmaisu alkoi löytyä vasta harjoituksissa.

— Vaikka Juha kirjoitti roolin tietäen, kuka sen näyttelee, ei se istunut heti minulle kuin räätälin tekemä takki. Minun täytyi sovittaa itseni siihen takkiin.

Virmavirta odotti kovasti, että pääsee vaihteeksi tekemään teatteria Jokelan kanssa. Monissa tv-sarjoissa näytellyt mies on tullut vuosien mittaan muutenkin nälkäiseksi teatterille.

Kameran edessä näytteleminen ei tosin hänestä eroa kovin paljon teatteri Jurkan pienissä tiloissa esiintymisestä, koska yleisö on siellä niin lähellä.

— Näytteleminen on samantyyppistä pidättelemistä, mikä on raskasta ja samalla myös palkitsevaa.

Kristinusko murroksessa

Fundamentalisti-näytelmän hengellinen teema on Antti Virmavirrasta kiehtova. Hän sanoo lukevansa paljon filosofista, psykologista ja uskonnollista kirjallisuutta, joten myös hengellisiä asioita on tullut pohdituksi jonkin verran.

— Olen kartoittanut omaa uskonkäsitystäni hakemalla vastaavuuksia muista uskonnoista. Samalla olen yrittänyt olla suvaitsevainen eri näkemyksiä kohtaan.

Virmavirran mielestä on kiinnostavaa, miten sidoksissa kristinusko on länsimaiseen kulttuuriin, jonka kielteiset piirteet ovat kiteytymässä tässä ajassa monella tavalla. Hänestä kirkko voisi nyt osoittaa suoraselkäisyyttä sanoutumalla irti näistä piirteistä.

— Kristinuskossa on toisaalta hyvinkin jyrkkiä rajauksia, mihin saa uskoa ja mihin ei. Itselläni on pieniä lapsia, ja olen huomannut, miten herkkiä ja vastaanottavaisia he ovat, Virmavirta toteaa.

— On tietysti hyvä oppia tiettyjä moraalikoodeja. Muistan kuitenkin omasta lapsuudestani, miten minua pelotti avata rappukäytävän ovea, jos vaikka Jumala heittäisi päälleni tulikuuman kiven.

Suomalaisessa teatterissa on käsitelty nykyään paljon hengellisiä asioita. Virmavirta arvelee ilmiön liittyvän siihen, että kristinusko on jonkinlaisessa murroksessa.

— Kirkon yritykset lähestyä ihmisten arkipäivää ovat tuntuneet minusta kyllä aika naiiveilta. Mutta ehkä on hyvä, että yritetään edes jotakin.

Hedelmällistä yhteispeliä

Antti Virmavirta tutustui Juha Jokelaan ja hänen Rike-veljeensä 1990-luvun loppupuolella, jolloin he etsivät Jari Salmelle paria suosituksi tulleeseen Pulkkinen-televisiosarjaan. Myöhemmin Virmavirta on ollut mukana myös veljesten tekemissä draamasarjoissa Remontti ja Firma.

Virmavirran mukaan yhteistyö on sujunut hienosti. Tekstejä ei ole tarvinnut epäillä missään suhteessa, mutta niiden sisäistäminen on ollut monesti voimia vievä prosessi.

— Ne ovat olleet sellaisia hedelmällisiä yhteentörmäyksiä. Vaarana tässä onkin, että tullaan kohta ystäviksi, hän virnistää.