Amanda Virtanen muuttaa Pohjanmaalta Purmosta Vantaalle aloittelemaan omaa itsenäistä elämää. Perässä tulee pikkusisko Julia. Molemmat ovat paossa kotinsa ahdasta uskonnollisuutta. Kaikki voisi olla hyvin, mutta ei. Rohkea ja elämänhaluinen 19-vuotias Julia löytyy hengettömänä Helsingin keskustasta.

Syyllisyydentuntoinen Amanda kokee sisaren kuoleman niin vahvasti, ettei pysty syömään eikä puhumaan. Komisario Heimo Partanen joutuu miettimään, missä kulkee poliisin virkatehtävien ja inhimillisen auttamisen raja.

Marianne Peltomaa on kirjoittanut dekkarin, joka käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja naisten pelkoa.

Helsinkiä kuvataan kirjassa yksityiskohtaisesti. On kiinnostava seurata milloin kenenkin matkaa, kun saa tarkan selostuksen millä kadulla ollaan.

Purmo on kirjassa ja oikeastikin umpiruotsinkielistä Pohjanmaata, pieni paikkakunta, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa. Sattumalta ei Purmosta olla.

Ei valoa tunnelissa on alkuaan kirjoitettu ruotsiksi. Käännöksessä tämän olisi ehkä voinut ottaa paremmin huomioon. Lukija luo kirjan hahmoista tietynlaisia. Kun vasta kirjan loppupuolella käy ilmi, että poliisi Vera Gröhn puhuu pojalleen ruotsia, tuntuu kuin olisi huijattu.

Peltomaa on entinen oppikirjatoimittaja, joka hallitsee myös selkokielen. Jotakin tästä on aavistettavissa hänen tavassaan kirjoittaa kaunokirjallisuutta.