Saan huomenna elämäni ensimmäiset silmälasit. Käynti optikolla paljasti, että on jo korkea aika.

Optikon väläytellessä erilaisia linssivahvuuksia väsyneiden silmieni editse totesin erään vaihtoehdon tuntuvan erityisen miellyttävältä. Näin lukiessa kirjaimia, jotka olivat selkeitä ja selvästi erillään toisistaan. Lopulta optikko veti kaikki koelinssit pois ja antoi minun katsoa paljain silmin, miltä teksti todellisuudessa näyttää. En ollut kirjaimellisesti uskoa silmiäni: Noinko hämärässä olen tirkistellyt?

Viime päivinä olen alkanut miettiä, miten monta asiaa katselen kuin hämärien lasien läpi. Mitä jos näkökulmani vääristää? Jos näenkin lähellä ja kaukana olevat puutteellisessa valossa? Ehkä en ymmärrä asioiden oi-keaa laitaa, vaikka luulen ymmärtäväni.

Silmiä varten on olemassa optikoita ja silmälaseja, joiden avulla epäedullinen tilanne saadaan korjattua hyvinkin pian. Mutta miten voi korjata niitä taittovirheitä, jotka ilmenevät sielun silmissä?

"Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani", toteaa Psalmin 119 kirjoittaja.

Jumalan sanan valossa moni asia muuttuu toisen näköiseksi. Jumalan sana haastaa meitä etsimään uusia tarkastelukulmia. Silloinkin, kun olisi helpompaa pitäytyä vanhassa. Silloinkin kun pelkäämme muutosta.

Sana anna oppaaksi. Sinä olet tieni.

Ole itse voimani.

Uskoni on pieni.