Kirkon tutkimuskeskus julkisti tiistaina tutkimuksen kirkosta eroamisen syistä. Tutkimus, joka perustuu sekä kirkosta eronneiden kirjeisiin että kyselytutkimuksiin, antaa ajattelemisen aihetta.

Kirkosta eroamisen suurin yksittäinen syy näyttää olevan se, ettei kirkolla ole henkilökohtaisesti merkitystä. Erityisesti tämä korostuu 18–39-vuotiailla, jotka ovat suurin kirkosta eroajien ryhmä. Kun kirkon sanomaan ei uskota tai sitä ei koeta itselle tärkeäksi, moni pitää rehellisenä erota. Vaikka kuva kirkosta on myönteinen tai neutraali, jokin yksittäinen kannanotto voi saada tekemään eropäätöksen. Erityisesti nuoria aikuisia ärsyttää suvaitsemattomuus naisia tai seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan.

Vanhempien ihmisten eron taustalla on usein henkilökohtainen pettymys. Tässä korostuu kirkon työntekijöiden toiminta herkissä elämäntilanteissa. Jos pappi toimii tökerösti hautaan siunaamisessa, loukkaantuminen voi saada kirkkoon läheisestikin suhtautuvan ihmisen eroamaan.

Suurin osa kirkosta eroajista on uskonnollisesti passiivisia, mutta myös aktiivit voivat jättää kirkon ja etsiytyä johonkin muuhun uskonnolliseen yhteisöön. Osa kokee kirkon liian liberaaliksi, osa ei löydä sieltä vastakaikua tunteilleen. Ikävää on, että aito hengellinen etsintä saattaa myös tulla torjutuksi, jos se ei sovi jonkun työntekijän ajatusmaailmaan.

Eroaminen siksi että kirkko koetaan liian sallivaksi on kuitenkin paljon vähäisempää kuin eroaminen kirkon tai sen yksittäisten jäsenten suvaitsemattomaksi koettujen näkemysten takia. Yksi tutkimuksen johtopäätöksistä onkin, että pieni konservatiivinen vähemmistö ajaa erityisesti nuorten aikuisten ikäryhmää koko ajan etäämmälle kirkosta.

Tutkimus osoittaa kansankirkkona olemisen vaikeuden, kaikkia ei voi miellyttää. Se näyttää kuitenkin myös suuntaa, jolla jäsenyyttä voitaisiin vahvistaa. Tässä korostuvat kysymyksille tilaa antava lämminhenkinen uskonnollinen kasvatus, työntekijöiden ammatillisuus ja ihmisläheisyys, kirkollisten toimitusten hyvä hoitaminen, hengellisiin tarpeisiin vastaaminen ja kirkon yhteiskunnallinen työ. Viime mainittu on monelle tärkein syy pysyä kirkon jäsenenä.