Vantaan taidemuseossa makaa valkoisella korokkeella Kristus-hahmo. Krusifiksi on ilman ristiä, alastomalta Kristukselta on käsi poikki, kylkiluut pingottuneina. Se on kuin alas otettu ja maahan unohtunut.

— Näyttelyä pystytettäessä kyselivät, että mille seinälle krusifiksi ripustetaan, mutta minä sanoin, että se on tehty makaamaan. Juuri niin olen sen halunnut kuvata, ei kauniina ja siloisena, sanoo taiteilija Armas Hursti.

Kristus on mukana useammassakin Hurstin työssä. Neljän taiteilijan Memory Traces -näyttelyssä tarkastellaan muistin ja kokemuksen suhdetta. Uskonto on kuulunut Hurstin aihepiiriin koko reilun neljäkymmenvuotisen uran ajan.

Hurstin suurikokoisissa puupiirroksissa on rajun ekspressionistinen tyyli, joka tuo kuviin vimmaa ja kouraisevaa tuntua. Pilkkaajat-teoksessa ristiltä otettu Jeesus lojuu keskisormea näyttävän mieshahmon ja sen olan takaa tirkistelevän papin edessä. Kuva on hyökkäävä, vain Jeesus on hahmoteltu rauhallisin viivoin.

— Uskonto ja väkivalta on aina liitetty yhteen. Minustakin yritettiin väkipakolla tehdä pappia, vaikkei siitä mitään tullut, Hursti toteaa ja osoittaa sormella töihinsä päin.

— Mitään pilapiirroksia nämä eivät ole. Töilläni saarnaan siitä, minkä koen tärkeäksi.

Jeesus ilman sievistelevää lannevaatetta

Armas Hursti on edesmenneen sosiaalineuvos Veikko Hurstin veljenpoika.

— Olen näiden hyväntekijöiden ja auttajien sukulainen, kyllä.

Armas Hurstin uraan taiteilijana vaikutti kuitenkin isoisä.

— Hän oli maallikkosaarnaaja. Vaikka isäni ja äitini eivät olleet itse mitenkään voimakkaasti uskovaisia, isoisän vaikutus hallitsi elämääni. Minun haluttiin lähtevän samaan kelkkaan ja jouduin käymäänkin niillä rukoushuoneilla. Ahdistus, joka syntyi, kun nuorta yritettiin pakottaa mukaan uskonnolliseen liikkeeseen, tulee vieläkin ulos töissäni.

— Kuvat luonnostelen suoraan levylle, etsin hahmoa, pyyhin pois ja piirrän lisää. Se, mitä lopulta syntyy, ei ole tietoisesti harkittua, vaan siinä on myös sattumaa.

Vantaan taidemuseossa esillä olevissa Hurstin töissä ei kaunistella tai tehdä kompromisseja. Näyttelyn uskonnolliset kuvat provosoivat katsojaa sievistelevän ja ulkokultaisen kirkon kritiikkiin.

Jeesuksen testamentti -teoksessa Jeesus seisoo kädet levitettyinä, alasti kuten näyttelyn krusifiksissakin. Kuvasta erottuvat sanat "Ecce Homo", katso ihmistä.

— Ajattelin, että Jeesuksen voi aivan hyvin kuvata näinkin, luonnollisena, ilman sievistelevää lannevaatetta, Hursti sanoo.

— Kirkossa taiteeseen suhtaudutaan aika vanhakantaisesti ja sovinnaisesti. Halutaan vain kauniita kuvia ja kauniita asioita. Tällaisia töitä kuin nämä kirkkoihin ei missään tapauksessa osteta.

Hurstin isoisä ei pojanpojan töitä ehtinyt nähdä. Veikko Hursti sen sijaan ymmärsi veljenpojan rajummatkin työt: "Että kyllä näinkin voi tämän asian kuvittaa."

Kirkon asioihin Armas Hursti ottaa kantaa muuallakin kuin taiteessa. Hän istuu Hyvinkään seurakuntaneuvostossa.

— Olen siellä tunnettu häirikkö, yritän olla jonkinlaisena omanatuntona. Helsingin Sanomat nimitti kerran kiroilevaksi kirkkovaltuutetuksi.

Viikatemies ja toivo

Suurten puupiirrosten tekeminen on hyvin fyysistä. Painopinta kaiverretaan suoraan puulevylle. Hursti näyttää käsiään ja sanoo, että kourat ovat veistämisestä jäykistyneet.

Vuonna 1934 syntynyt Hursti aloitti uran vapaana taiteilijana 26-vuotiaana. Aluksi se merkitsi taloudellisesti tiukkaa elämää, mutta tekemällä työtä nimeä tuli vähitellen niin, että taiteesta alkoi saada elannon. Valtion ylimääräisen taiteilijaeläkkeen saaminen vuonna 1996 merkitsi onnellista kunnianosoitusta, vaikka taiteilija pitääkin itseään marginaalin asukkina.

— Työni kun eivät ole salonkikelpoisia. Ei niitä osteta olohuoneeseen sisustuksen osaksi.

Uskonnon lisäksi Hurstin Myyrmäessä näytteillä olevissa töissä esiintyy kuolemaa ja sairautta pelkäävä ihminen, hauras, ei mikään uuden ajan onnistujatyyppi. Seksuaalisuus on niissä läsnä, mutta sekin näyttää kietoutuvan vallankäyttöön tai täyttymättömyyteen.

Sairas mies -teos sai mainetta, kun se hyllytettiin Hyvinkään taiteilijayhdistyksen näyttelystä liian kauheana.

— Se on kuva omakohtaisesta pelostani, kun sain tietää sairastavani verenpainetautia. Terveys oli ollut minulle tärkeää, sairastuminen oli hirveä isku. Ja mitä enemmän tulee vuosia mittariin, sitä enemmän alkaa pelätä myös kuolemista.

Ajan päättymisestä muistuttaa yhdessä työssä irvistävä viikatemies. Toisaalta näyttelyssä on mukana myös suojelusenkeli. Silläkin on kädessään veitsi, mutta muuten enkeli on tehty pehmeämmin ja lempeämmin viivoin.

— Vaikka nämä ovat vireeltään pessimistisiä töitä, niihin on mielestäni kuitenkin jäänyt myös toivoa. Uusimmat työni ovat värillistä grafiikkaa, pienempiä ja rauhallisempia. Vaimo sanoi, että pakkohan sen iänkin on alkaa vaikuttaa.

Memory Traces -näyttely 18.3. asti Vantaan
taidemuseossa Myyrmäessä, Kilterinraitti 6