Tikkurilan seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra Nils Rönnholm, 63, on tyytyväinen mies. Ennen vapaaherraksi ryhtymistään hän johti Vantaan suurinta seurakuntaa 21 vuotta. Neljässä kuukaudessa hän arvelee sopeutuneensa kiireettömyyteen melko hyvin. Viranhaltijana hän ei olisi halunnut jatkaa pidempään.

— Eläkkeelle jääminen oli iso muutos, vaikka pysyn toki pappina elämäni loppuun asti. Nyt minun ei kuitenkaan enää tarvitse rasittaa itseäni taloudellisella eikä hallinnollisella vastuulla. Myös virka-asemaani liittyneestä vaikutusvallasta oli ennakoimaani helpompi luopua.

Entisiä työtovereitaan hän kertoo silloin tällöin kaipaavansa.

— Joka tapauksessa nyt voin vihdoin tehdä jotain muuta kuin töitä. On mukava viettää huoletonta elämää.

Päämäärättömiä kävelyretkiä

Eläkkeellä olon ensi kuukaudet Nils Rönnholm sanoo lähinnä nautiskelleensa uudesta vapaudestaan. Aamuisin hän lukee kaikessa rauhassa päivän lehden.

— Aiemmin ennätin silmäillä päivän uutiset vasta illalla. Kiireetön elämä on minulle luksusta. Yleensä lähden kaupungille vasta lounaan jälkeen.

Rönnholm ei ole vielä tuntenut tarvetta hakeutua viikoittain kokoontuviin harrastus- tai eläkeläisryhmiin.

— Säännöllinen viikkorytmi on vielä haussa, mutta en ota siitä stressiä. Teen usein päämäärättömiä kävelyretkiä Helsingin keskustassa. Samalla piipahdan museoissa ja gallerioissa. Päivän päätteeksi viivähdän usein hetken jossain mukavassa kahvilassa.

Haaveena oma antikvariaatti

Nils Rönnholm kertoo olevansa klassisen kirjallisuuden ystävä. Nyt hänellä on aikaa käydä kartuttamassa kokoelmiaan helsinkiläisissä antikvariaateissa ja kirjakaupoissa.

Hän on myös itse haaveillut useita vuosia oman antikvariaatin perustamisesta. Seija-vaimo on tosin miehensä liikeidean järkevyydestä jyrkästi eri mieltä.

Antikvariaateista Nils Rönnholm kiinnostui muutama vuosi sitten televisiossa pyörineen Kivi ja kilpi -nimisen sarjan myötä.

— Vanhojen kirjojen putiikeissa on mukava ja omalaatuinen tunnelma. Lisäksi niissä tapaa usein persoonallisia ihmisiä. Kävelyretkilläni olen myös katsastanut toimintaan sopivia tyhjiä liikehuoneistoja, hän toteaa puolivakavissaan.

Eläkkeelle jäätyään Rönnholm on tehnyt myös sukututkimusta. Internetin lisäksi hän on haeskellut tietoja sukulaisistaan muun muassa Kansallisarkistosta.

— Tällä hetkellä tutkin erästä isäni puoleisen suvun sammunutta sukuhaaraa, hän kertoo.

Aikaa lastenlapsille

Seija ja Nils Rönnholmilla on kaksi lasta ja kuusi lastenlasta.

— Eläkkeellä minulla on vihdoin enemmän aikaa läheisilleni. Lapset perheineen käyvät meillä parin viikon välein, Nils Rönnholm kertoo.

— Olen nykyään myös jaksanut tarkkailla enemmän lastenlasteni touhuja. Olen huomannut, että lapset ovat yllättävän oppivaisia.

Rönnholmit juhlivat tänä vuonna 40-vuotis- eli rubiinihääpäiväänsä. Ennen avioitumistaan he seurustelivat kymmenen vuotta.

Aviomiehen eläkkeelle jääminen on Seija-vaimon mukaan lisännyt heidän keskinäistä vuorovaikutustaan. Esimerkiksi yhteisten aikataulujen sopiminen on helpottunut. Pariskunnan kahdenkeskinen aika ei silti ole vaimon arvion mukaan lisääntynyt.

— Kirkkoherran rouvana mieheni työ ja äitini hoitaminen säätelivät arkeani. Nyt elämä on rennompaa ja Nils on jopa minua enemmän kotona, sillä käyn liki joka päivä Helsingissä hoitamassa 96-vuotiasta, omassa kodissaan asuvaa äitiäni, Seija Rönnholm kertoo.

Tuore eläkeläinen on antanut vaimon pysyä entiseen tapaan heidän yhteisen kotinsa valtiattarena. Hänen mielestään on mukava olla puolison passattavana.

— Nautin hyvällä ruokahalulla Seijan valmistamaa ruokaa. Rouvani reviirille, keittiöön, en aio vielä tunkeutua. Kotona kisaamme nyt lähinnä tietokoneen käyttövuoroista, Nils Rönnholm myhäilee.

Nils Rönnholm etsi tietoa sukunsa vaiheista pe 3.2. Kansallisarkistossa.