Pilapiirroksista alkanut kiista osoittaa, miten vaikeaa islamilaisen maailman ja lännen välinen keskustelu on. Varsinkin, kun ääriainekset heittävät vettä myllyyn ja kummallakin puolella korostetaan pyhiksi koettuja arvoja: lännessä sananvapautta ja islamilaisissa maissa uskontoa.

Länsimaisen ihmisen näkökulmasta tuntuu käsittämättömältä, että pilapiirrosten takia ollaan tilanteessa, jossa suurlähetystöt palavat. Käsittämätöntä väkivallan pitäisi olla myös tavallisten muslimien mielestä. On eri asia osoittaa mieltä kuin polttaa suurlähetystöjä.

Loukkaantuminen Jyllands-Postenin piirroksista on ymmärrettävää, mutta moniko mielenosoittajista tietää, mistä kaikki alkoi. Ääriliikkeet ja epädemokraattiset hallitukset osaavat hyvin käyttää uskonnollisia tunteita hyväksi pönkittääkseen omaa valtaansa.

Sananvapaus on arvokas asia, mutta sananvapauden käyttäminen on vastuullista toimintaa. Se, että suomalaiset tiedotusvälineet eivät ole lähteneet revittelemään tanskalaislehden kuvilla voi olla itsesensuuria, mutta nyt se on viisautta. Periaatteesta, että uskontoja — siinä missä poliittisia instituutioitakin — on voitava kritisoida, täytyy tietysti pitää kiinni. Kriittistä keskustelua voi kuitenkin yrittää käydä myös fiksusti, loukkaamatta ja provosoimatta.

Sananvapaus on länsimaisen yhteiskunnan peruskivi, eikä Tanskan pääministerillä ole mahdollisuutta sensuroida tiedotusvälineitä. Islamilaisessa maailmassa tätä on vaikea ymmärtää. Länsimaissa sananvapautta rajoittavat lähinnä yksityiselämän ja kunnian suoja, mutta muslimeille uskonnon loukkaaminen on nimenomaan kunnian loukkaamista. Tätä puolestaan on lännessä vaikea ymmärtää. Kaksi suurta kulttuuria puhuvat siksi toistensa ohi.

Nyt tarvitaan maailmanlaajuisesti sellaista vuoropuhelua kuin Suomessa käydään eri uskontojen johtajien kesken. Tähän prosessiin pitäisi saada mukaan myös poliittiset johtajat ja media, joiden ymmärrys ja tieto uskonnollisista asioista on usein vähäistä. Lisäksi maltillisten ihmisten, joita on niin länsimaissa kuin islamilaisissa maissa enemmistö, pitäisi avata suunsa ja nostaa vastakkainasettelun sijaan esille asioita, jotka ovat yhteisiä ja joita toisessa voi arvostaa.