Miltä meistä tuntuvat nuo Jeesuksen sanat, että kaiken tehtyämme olemme vain arvottomia palvelijoita? Ihmisen on luonnostaan vaikea alistua Raamatun antamaan ihmiskuvaan. Sen mukaan me emme ole itsemme omat, vaan Jumala omistaa meidät kokonaan.

"Me olemme arvottomia palvelijoita" on sana, joka avaa tien todelliseen ihmisyyteen. Elämässä ei ole mitään sellaista aluetta, joka olisi vain meidän määrättävissämme ja hallittavissamme. Me olemme sidoksissa Jumalaan ja toinen toisiimme, riippumatta omista mielipiteistämme.

Me emme saa kiitosta siitä, mitä meidän on pitänyt tehdä. Kun huomaamme avun tarpeessa olevat ihmiset ja autamme heitä, olemme vain toteuttaneet ihmisenä olemisen velvoitteet toisia Jumalan luomia kohtaan.

Olemme saaneet elämän ja kaikki sen mahdollisuudet lahjaksi. Tätä lahjaa saamme ja meidän tuleekin käyttää lähimmäistemme parhaaksi, vaikka tuntisimme itsemme avuttomiksi.

Monet tuntevat sanonnan: "Jos ei ansiosta, niin sitten armosta." Kun Jumala antaa armonsa, hän antaa meille todellisen lahjansa. Hän hyväksyy meidät ilman ehtoja. Näin tehdessään Jumala ei nujerra eikä nöyryytä, vaan nostaa, rohkaisee ja antaa ihmisarvon. Sitä ei voi ansaita. Sen voi vain ottaa vastaan. Kun tämä Jumalan lahja kirkastuu meille, pääsemme vapaaksi yrityksestä kelvata Jumalalle. Silloin voimme iloisin ja vapain mielin palvella kanssaihmisiä Jumalan luomassa maailmassa. "Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä." (1. Jaak. 4:19)

Ensi sunnuntai on 3. sunnuntai ennen paastonaikaa. Sen aihe on Ansaitsematon armo. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 18:2–7, 1. Sam. 16:1–13, Room. 9:11–23 ja Luuk. 17:7–10.