Suomen lasten historia on kulttuurihistoriallisesti ja pedagogisesti merkittävä ponnistus suomalaisen historian elävöittämiseksi. Virtuaalisukupolven mielenkiintoa ei herätetä pelkällä luennoinnilla nälkävuosista tai suomalaisuusaatteesta, joten haastetta riittää.

Kirjailija Kirsti Manninen, Suomen maatalousmuseon johtaja Juha Kuisma ja graafinen suunnittelija Jussi Kaakinen ovat onnistuneet hankkeessaan. Heidän kirjansa valottaa suomalaisia kohtalonhetkiä mielenkiintoisin tarinoin, piirroksin ja erittäin selkein tietoaukeamin. Laaja teos rakentuu 36 historian käännekohdan tarkastelusta.

Fiktiiviset, mutta historiallisia tosiasioita mukailevat tarinat on rakennettu tytön, pojan ja Suomen pystykorva -koiran ympärille. Heidän kauttaan hahmottuu, millaisin silmin tarinoiden aikalaiset näkivät ympäröivän maailman tapahtumat. Pitkään elettiin aikaa, jolloin moni nykynäkökulmasta aivan looginen tapahtuma tulkittiin mysteeriksi tai vähintäänkin kauhistuttavaksi.

Kirjassa käydään läpi viikinkien ryöstöretket, yritetään sammuttaa Turun paloa ja joudutaan Nuijasotaan. Nälänhädän talveen 1867–1868 sijoittuva tarina on erityisen rankka, sillä kato on korjannut viljan ja ihmisiä kuolee nälkään ja koviin pakkasiin. Lapset selviävät hengissä vain pienen ihmeen avulla.

Ympyrä sulkeutuu monikulttuuriseen Suomeen. Mihin Suomi on menossa, sitä ei kukaan vielä tiedä? Mutta se on tämän hienon teoksen perusteella selvää, että meidän elämämme on keskimäärin helpompaa kuin meitä aiemmin köyhyyden, vilun ja nälän keskellä eläneiden esi-isiemme.