Ihanaa! Nyt rakennetaan palikkataloja!

Leikki-ikäiset rientävät kauppakeskuksen lapsiparkin elämyksestä toiseen. Juuri laajentunut Jumbo on Suomen toiseksi suurin kauppakeskus. Tänä vuonna sinne odotetaan yhdeksää miljoonaa asiakasta. Pinta-alaa on 85 000 neliömetriä.

Rakennukset ilmentävät aina aikakautensa ilmapiiriä. Ne viestittävät, kuka yhteiskunnassa käyttää valtaa. Se, mikä on tärkeää, on näkyvästi esillä.

Vielä jokin aika sitten merkkirakennuksia olivat kirkot, museot, oppilaitokset ja hallintorakennukset. Ne olivat mahtipontisia ja tilaa vieviä. Niiden arkkitehtuuri ammensi historiallisista suuruuden ajoista, ja jyhkeät kiviseinät henkivät ikiaikaisuutta. Ympärille varattiin avara, arvokas näköala. Näiden rakennusten valvovien silmien alla ihminen muisti pienuutensa ja pysyi kurissa ja nuhteessa.

Nykyään muhkeimmat rakennukset ovat kauppakeskuksia, mediajättien toimitaloja ja yksityisellä rahalla tehtyjä urheiluhalleja. Usein materiaalina on kylmää lasia ja kevyitä teräsrakenteita. Rakennukset näyttävät jo uusina siltä, ettei niitä ole tehty kestämään. Ne henkivät jatkuvaa muutosta, kertakäyttöisyyttä, kuluttamista. Usein rakennukset saavat varsinaisen ulkomuotonsa mainosteksteistä, joiden peitossa ne ovat.

Entisaikojen mahtirakennukset ovat jääneet tulokkaiden varjoon. Yhteiskunnan tukipilarien symbolien läsnäolo ei enää ole tärkeää. Kauppakeskusten mainostornit näkyvät kilometrien päähän — kuten kirkontornit ennen.

Vantaa viettää kaupunkisuunnittelun 50-vuotisjuhlaa. 15 000 asukkaan maalaiskunnasta on rakennettu 185 000 asukkaan kaupunki. Kukaan ei ole voinut ennustaa näin huimaa kasvua kovin tarkasti. On ollut pakko rakentaa mahdollisimman nopeaa vauhtia.

1960- ja 70-luvulla suunnittelun ja toteutuksen hoitivat usein rakennusliikkeet, jotka ostivat maata edullisesti ja rakensivat halvalla. Uusia alueita varten saatettiin pitää arkkitehtuurikilpailuja. Käytännössä kävi joskus niin, että voittajasuunnitelmat jauhautuivat raskaassa päätöksentekoprosessissa, jolloin ehdotuksesta jäi pahimmillaan jäljelle vain ylisuuri rakennusoikeus.

— Nykyään Vantaa tekee kumppanuusyhteistyötä rakennusliikkeiden kanssa toisenlaiselta pohjalta. Kaupunki ohjaa rakentamista voimakkaasti kaavoituksella. Laatua pyritään parantamaan, Vantaan kaupungin aluearkkitehti Anitta Pentinmikko sanoo.

Kiihkeä rakentaminen jatkuu. Vantaalla on meneillään kymmeniä hankkeita, joiden joukossa on kokonaisia asuinalueita sekä toimisto- ja liikerakennuksia. Keskeneräisyys on haaste, kaupungin nettisivut rohkaisevat.

Ympäristö heijastaa arvojamme ja muokkaa niitä. Kirkot, koulut ja hallintorakennukset edustavat yhteisöllisyyttä ja pysyvyyttä, kauaskatseisuutta. Kauppakeskukset ja sponsoroidut urheiluareenat liittyvät yksilön vapauteen ja nautinnonhaluiseen itsekeskeisyyteen.

Miten syntyy päätös kauppakeskuksen rakentamisesta? Mitkä arvot ohjaavat valintoja?

— Virkamiehet ja asiantuntijat valmistelevat asiaa. Poliitikot eli kaupunginvaltuutetut päättävät. Rahahan siinä lopulta ratkaisee, sanoo Vantaan kaupungin maisema-arkkitehti Laura Muukka.

— Arvokeskustelu on päätöksenteossa valitettavan vähäistä. Kaavoittajat ovat usein aika idealistista porukkaa ja yrittävät tuoda esiin inhimillisiä arvoja, mutta päätöksenteko tapahtuu markkinavoimien ehdoilla, Anitta Pentinmikko vahvistaa.

— Kaupunginvaltuutettujen pitäisi mennä itseensä. Heillä on mahdollisuus nousta esiin ja käyttää valtaa. Kun tehdään yksi päätös, sitä seuraa toinen, ja syntyy virta: rakennetaan yhä uusia ja uusia kauppoja, Pentinmikko sanoo.

Ekologisuus on viime aikoina päässyt rakentamisen tavoitteiden joukkoon. Puhutaan liikenteen, erityisesti yksityisautoilun vähentämisestä.

— Eivät nämä periaatteet käy yksiin todellisuuden kanssa. Rakentaminen tapahtuu yhä enemmän autoilun ehdoilla. Kuluttajathan siitä viime kädessä päättävät: he haluavat mennä autoilla kauppaan, Laura Muukka sanoo.

Kauppakeskukset ja urheiluhallit synnyttävät alueelleen suuria liikennevirtoja. Jumbossa käy päivittäin kymmeniätuhansia autoja. Pysäköintipaikkoja on yhtä monta kerrosta kuin myymälätilaakin.

Suomalainen ostaa enemmän ja isompia tavaroita kuin koskaan ennen. Yhä useampi kuljettaa ne kotiin omalla autolla. Lisääntyvä autoilu kulkee käsi kädessä kasvavan ylipainon ja elintason kanssa.

Saastumisesta syytettiin vielä jokin aika sitten ennen kaikkea teollisuutta. Nyt pääkaupunkiseudun ilmanlaadun suurin uhka on yksityisautoilu.

Suomalaiset kaupunkisuunnittelijat ovat kaivanneet pakokaasuttomia kävelykatuja jo vuosikymmenien ajan. Nyt Kampin uuden kauppakeskuksen tuntumaan Helsinkiin tehdään kävelykatujen verkostoa. Samalla rakennetaan entistä isommat pysäköintihallit.

Pian voi ajaa autolla keskustaan päästäkseen mukavasti kävelykadulle.

Risteilylaivat ovat tarjonneet esimerkkejä kävelykaduista jo 1970-luvulta lähtien. Nykyiset kauppakeskukset ovat kuin kuiville nostettuja ruotsinlaivoja autokansineen kaikkineen. Kävelykadut ovat päällekkäisissä kerroksissa, joiden välillä liikutaan vaivattomasti hissillä ja liukuportailla. Käveleminen jää mahdollisimman vähiin.

Nykyajan mahtirakennukset ovat yhä isompia, koska myytävää on enemmän kuin ennen. Oviaukot, hissit ja liukuportaat ovat leveitä niin kuin Amerikassa. Entistä isommille ostoskärryille ja -kasseille on oltava tilaa. Ostamisen ja kauppakeskuksessa oleskelemisen on oltava helppoa, hauskaa ja turvallista.

"Tavaratalo on turvapaikka kaupunkitilassa", sanoo taidehistorioitsija Anna Kortelainen kirjassaan Päivä naisten paratiisissa (WSOY 2005). Vaikka näkyviä vartijoita onkin suomalaisissa kauppakeskuksissa vähän, on muuta henkilökuntaa aina lähellä.

Eräs kauppakeskus julisti ennen joulua ostosrauhan, niin kuin ostaminen ja kuluttaminen olisivat ihmisen perusoikeuksia.

"Täynnä elämyksiä ja viihdettä! Fun, fun, fun!" lukee toisen kauppakeskuksen nettisivuilla.

Kaupan rakennukset ovat aluearkkitehti Anitta Pentinmikon mielestä kasvaneet jo epäsuhtaisen suuriksi ja pilaavat kauniita keskustoja. Niitä on enää vaikea sijoittaa mihinkään.

— Toisaalta haluaisin nähdä myös käänteisen puolen: ihmiset ovat taas alkaneet etsiä pientä ja kaunista, ihmisen kokoista. Olemme esimerkiksi saaneet valtavasti hyvää palautetta uurnalehdosta, joka on Korson keskustan levottomimmassa kulmassa. Vantaalaiset poikkeavat sinne kokeakseen rauhallisen hetken. Luulen, että seuraava trendi on se, että ihmiset väsyvät ja kyllästyvät megamaailmaan, Pentinmikko arvelee.

Kasvun paikka — 50 vuotta kaupunkisuunnittelua Vantaalla -näyttely 15.2. alkaen Vantaan kaupunginmuseossa