Salme Karvinen eli omaa avioerokriisiään samaan aikaan, kun hänen työpaikkaansa tuli kyselyjä "onko teillä eroryhmiä?". Kansan Raamattuseurassa oli jo sinkku-, nuoriso- ja perhetyötä, mutta yksi työala puuttui.

— Oman kokemukseni perusteella halusin tehdä jotain avioeroa läpikäyvien hyväksi. Tiesin, että silloin haluaa keskustella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Tiesin myös, että vertaistuesta on apua.

Vuonna 1991 alkoi Karvisen luotsaama Erosta eteenpäin -toiminta. Siihen kuuluu keskusteluryhmiä, viikonlopputapahtumia ja muutamien päivien mittaisia leirejä, joilla eroasioita puidaan muun muassa hiihtämisen ja patikkaretkien lomassa.

katkeruus vai anteeksianto?

Eroon liittyvään tunnemyräkkään vaikuttaa se, mitkä ovat osapuolten roolit erotessa: onko itse jätetty vai jättäjä? Vasten tahtoaan eroamaan joutuva kamppailee hylkäämiskokemuksen kanssa, johon liittyy yksinäisyyttä, surua, pettymystä, vihaa ja häpeää.

— Toiset käyvät eroprosessin läpi nopeammin, jotkut taas jumittuvat katkeruuteen ja vihaan, eivätkä etene siitä. Anteeksiantaminen kuitenkin auttaa pääsemään katkeruudesta pois.

Anteeksiantaminen ei tapahdu nappia painamalla. Karvisen mukaan erokriisi on prosessi, joka vaatii kärsivällisyyttä. Itselleen pitää antaa aikaa.

— Kun eron kokenut saa asiaan ajallista etäisyyttä, voi kysyä itseltään: kannanko katkeruutta vai annanko anteeksi? Voi tehdä päätöksen, että haluaa antaa anteeksi.

Eroprosessin läpikäymiseen vaikuttaa myös suhteen laatu ja se, miten ero on tapahtunut.

— Jos erotilanne on tullut hiljaa hiipimällä, siihen on helpompi suhtautua kuin yhtäkkiä yllättäen tulleeseen eroilmoitukseen. Yllättävä ero on aina rankempi kokemus kuin se, että on itse jo pidemmän aikaa jollain tavalla tiennyt, mikä on edessä.

Erotilanteessa mielialat vaihtelevat tunteesta toiseen niin kauan, kun eroon liittyvä tunne-elämän rekisteri on käytetty loppuun. Se näkyy ja tuntuu käytännössä.

— Eroprosessi on läpikäyty silloin, kun törmääminen exään kadulla ei enää tee kipeää. Eikä enää tarvitse soitella tai vaatia toista soittamaan. Ei enää kaipaa entistä, ja kiintymyksen tunne on poissa.

Itsetutkistelu paikallaan

Vuoden 1989 avioerolain myötä erohakemuksia alettiin jättää ahkerasti. Enää ei haettu syyllistä, ja eroaminen helpottui muutenkin.

— Valitettavasti nykyaikana ei olla halukkaita sitoutumaan, koska siihen liittyy paljon velvollisuuksia ja rajoitteita. Ei ajatella, että tämä suhde on ja kestää, vaan että jos tämä ei onnistu, otan sitten jonkun toisen. Ollaan suhteessa niin kauan kun on mukavaa, ja sitten sanotaan good bye.

Ennen ero oli hyväksyttävää, jos syynä oli väkivalta, alkoholismi tai pettäminen. Erilleen kasvaminen oli toisarvoinen juttu.

Jos nykyaikana erotaan liian heppoisin perustein, mikä sitten olisi se tarpeeksi painava syy katkaista parisuhde?

— Jos on vaarassa, fyysisesti tai psyykkisesti, ei liittoa kannata jatkaa. Jokainen tietysti vastaa omista päätöksistään ja teoistaan, Karvinen vastaa.

Eroon tarvitaan aina kaksi osapuolta. Siksi itsetutkistelu on aina paikallaan eikä syyttely johda mihinkään.

— On tärkeä miettiä, mikä on oma osuus siihen, että ero tuli. Mutta pitää myös olla armollinen itselleen, silloin osaa armahtaa toistakin. Emme hallitse elämää, se on yllätyksiä täynnä. Tärkeintä ei ole se, mikä meitä kohtaa, vaan miten me kohtaamme sen, mikä meitä kohtaa.

Salme Karvinen alustaa Erosta eteenpäin -keskusteluillassa ke 8.2. klo 18 Korson seurakuntakeskuksessa.