Juha-Pekka Koskinen, 36, on kirjoittanut yllättävän teoksen: historiallisen Jeesus-romaanin. Viisi todistajaa kuvaa silminnäkijäkertomuksina Jeesuksen elämänkaaren syntymästä kuolemaan. Romaani on hämeenlinnalaisen Koskisen toinen.

Viisi todistajaa on kelpo tarina ja jännittävällä tavalla avoin tulkinnoille. Jeesus ja häntä seuraava joukko kuvataan osaksi juutalaisten vallankumouspyrkimyksiä. Toisaalta Jeesuksen hahmoon jää jotain luonnollisten selitysten ulkopuolista. Kirjan silminnäkijät yrittävät käsittää, mistä oudoissa tapahtumissa on kysymys.

Koskinen on rakentanut kirjan viidestä osasta, joilla on eri kertojat: Juudas, joka on oikeastaan romaanin varsinainen päähenkilö, roomalainen sotilas Pertinax, Jeesuksen veli Jaakob, Magdalan Maria sekä Didymus, eli Tuomas. Kukin tarjoaa oman tulkintansa Jeesuksesta.

Länsimaisen sivistyksen peruskivi

— Yleisin minulle esitetty kysymys lienee, miksi kirjoitin kirjan tästä aiheesta, Koskinen kertoo.

Kysymykselle on perusteensa. Ennen Jeesus-kertomusta Koskinen kirjoitti esikoisteoksensa ristiretkistä. Molempien kirjojen kristillisistä teemoista huolimatta mitään erityistä hengellistä vakaumusta ei niiden taustalla ole. Kirkkokäyntejä kirjailijalla on tasan kolme: kasteella, ripillä ja naimisiin mennessä.

Miksi siis tällaiset aiheet?

— No, länsimainen sivistys on aika pitkälle rakentunut kristinuskon varaan. Esimerkiksi keskiajan kaikki kirjoitukset kulkevat jossain määrin Raamatun ja kristillisten teemojen läpi.

— Tarinassa viidellä kertojalla on oma selityksensä siitä, kuka Jeesus oli. Oliko hän Jumalan poika, kuten kristinusko opettaa? Liikenneonnettomuudenkin silminnäkijät antavat toisistaan poikkeavat todistukset tapahtumista sen mukaan, mitkä heidän motiivinsa ja näkökulmansa ovat. Halusin pyrkiä legendojen ja myyttien taakse ja pohtia syitä, jotka saattoivat johtaa evankeliumien kuvaamiin tapahtumiin.

Jeesus väistää päättelyä

Viidellä todistajalla on esikuvansa Koskisen omassa lukemistossa, esimerkiksi Mika Waltarin kirjat ja erityisesti ruotsalaisen Pär Lagerkvistin Barabbas.

— Mutta kyllä itse evankeliumitkin on loistavasti kirjoitettu. Monin paikoin teksti on tavattoman ilmaisuvoimaista, hyvin suppealla kerronnalla kyetään luomaan kuva siitä, mitä tapahtui.

Tausta-aineistoa Koskinen haki lisäksi roomalaisten legioonien historiikeista, jotka antavat tarkan kuvan ajanlaskun taitteen arkielämästä ja roomalaisten roolista Israelissa, sekä ajankohdan poliittisia jännitteitä selvitelleestä teoksesta. Miljöön kuvauksia varten löytyi vanha Ilmo Launiksen Pyhä maa -kirja nelivärikuvituksella.

Siitä, millaisia Jeesus ja hänen opetuksensa olivat ilman kristinuskon tradition silmälaseja, Koskinen kirjoittaa taiteellisella vapaudella.

— Minulla itselläni ja tässä kirjassa on neutraali suhde kristinuskoon. Joka tapauksessa evankeliumeista paljastuu käsittämätön pasifismi. Voiko Jeesus edes edustaa samaa ihmislajia kuin me muut? On siis pakko jättää sija myös mystiikalle.

Ei provokaatiota, vaan ajatuksia

Koskinen on koulutukseltaan matemaatikko. Leipätyö on Tampereella Nokian verkkoyksikössä, missä hän toimii systeemisuunnittelijana. Elämänasenne on logiikan, tieteellisen epäilyn ja tiedonhalun luonnehtima.

Romaani päättyy tyhjään hautaan. Mutta ennen kuin siitä kehkeytyy pääsiäisaamu, Koskinen halusi jättää lukijalle mahdollisuuden omaan tulkintaan.

Vapaa-ajattelija Koskinen ei provosoi tai kumoa. Mieluummin hän haluaa haastaa pohtimaan uskoa älyllisesti.

— Jos kirjallisuudella joku tehtävä on, se on ajatuksien herättäminen. Olen tyytyväinen, jos olen lukijan mielestä kyennyt löytämään tästä aiheesta ajattelun aineksia ja näkökulmia, jotka vielä ovat tuoreita.