Afonço Sousa asuu itäisessä Angolassa Sachífungan kylässä. Hän ei tiedä ikäänsä. Vaatimattoman majan uumenista kaivetuista papereista selviää, että hän on täyttänyt 72 vuotta.

Sousa syntyi ja kasvoi tässä kylässä. Tähän kylään hän olisi jäänytkin, mutta toiminta itsenäisyyttä vaativassa vastarintaliikkeessä sai portugalilaiset siirtomaaisännät käyttämään kovia otteita. Sousa passitettiin Cap Verdelle kahdeksi vuodeksi kärsimään vankilatuomiotaan ja irrottautumaan itsenäisyyshaaveista.

Vankilavuosien jälkeen mies palasi kotiinsa. Kotikylässä odotti vaimo Lina José. Perheeseen syntyi viisi lasta ja hetken aikaa elämä näytti aurinkoisen puolensa. Vuonna 1975 alkanut sisällissota pakotti perheen pakomatkalle. Neljä lapsista kuoli sekavina sotavuosina, viides pakeni Sambiaan.

Nyt pariskunta istuu matalilla jakkaroilla tyhjän majansa edessä. Angola on itsenäistynyt ja 27 vuotta jatkunut sisällissotakin loppui vuonna 2002. Afonço Sousa ja Lina José eivät kuitenkaan jaksa iloita pitkään hellittyjen haaveiden täyttymisestä.

Ilman jälkeläisiä elämä on muuttunut tuskalliseksi taisteluksi nälkää ja väsymystä vastaan. Vielä jokin aika sitten he pystyivät viljelemään peltoaan ja hankkimaan sieltä niukan elannon, mutta enää eivät voimat riitä. Välillä pariskunta saa ruokaa läheisen kirkon työntekijöiltä, mutta monina päivinä he joutuvat selviytymään syömättä.

Jos Afonço Sousa saisi toivoa mitä vain hän haluaisi ruokaa, peitteen — ja polkupyörän. Polkupyörää pariskunta tarvitsee polttopuiden hakuun. Lähes kilometrin matka metsänreunaan on liian vaativa, eikä apua kehtaisi aina olla anelemassa muilta kyläläisiltä.

Ainoaa elossa olevaa lastaan he eivät ole nähneet kahteen vuosikymmeneen. He ovat kuulleet, että tytär on nykyään naimisissa ja kahden lapsen äiti. Mutta missä hän asuu? Miksei hän ota yhteyttä vanhempiinsa? Sitä ei tiedä kukaan.

Kotina karu kasarmi

Jatketaan matkaa. Käännetään suunta kohti Kongoa. Rajan tuntumassa on Capamban kylä. Vieressä sijaitsee pakolaisten vastaanottokeskus, johon Kongosta saapuvat pakolaiset kerätään ennen kyliin kotiuttamista. Vuoden 2002 jälkeen tämän pakolaiskeskuksen kautta on kulkenut 64 000 paluumuuttajaa.

Yksi heistä on 60-vuotias Feliciana Ivone. Hän palasi Angolaan vuonna 2003, kuuden pakolaisuudessa vietetyn vuoden jälkeen.

Capambassa asuvat ne paluumuuttajat, jotka elävät ilman perhettä eivätkä pysty hankkimaan omaa toimeentuloaan. Kylän 560 asukkaasta 300 on vanhuksia, loput eri tavoin vammautuneita. Väki on sijoitettu asumaan vanhoihin käytöstä poistettuihin kasarmeihin.

Kasarmit ovat rujoja rakennuksia: luotaantyöntäviä laatikoita, joiden lattiat seinät ja katot ovat likaisenruskeaa betonia. Karuja asumuksia ihmisille, joiden elämässä toivo on muutenkin vähissä.

Feliciana Ivonelle on annettu asuttavaksi kasarmin eteinen. Huone on muutaman neliön kokoinen koppi. Ankean asumuksen lattialla on riu’uista kyhätty sänky ja hutero jakkara. Ikkunan lasi on särkynyt aikaa sitten. Seinään nojaa paksu puusauva kassavan jauhamista varten ja pari vääntynyttä metallirengasta. Irtaimisto on nopeasti laskettu.

Naapurin kotina toimii kasarmin kylpyhuone. Entiseen kokoushuoneeseen on majoitettu kokonainen joukko vanhuksia. Useimmat nukkuvat kovalla lattialla suojanaan vain nuhjuinen peite.

Feliciana Ivone näyttää väsyneeltä. Elämän ei pitänyt mennä näin. Parikymmentä vuotta sitten hänellä oli neljä lasta ja aviomies. Kaksi lapsista kuoli sodan alkuvuosina, kaksi Kongossa pakolaisleirillä. Pakolaisleirillä menehtyi myös aviomies. Nyt hän on tuberkuloosia sairastava yksinäinen vanhus.

Elämä tuntuu päivästä toiseen jatkuvalta kärsimykseltä, eikä Feliciana Ivone enää jaksa haaveilla paremmasta huomisesta. Tai ehkä sittenkin. Pitkän pohtimisen jälkeen löytyy jotain, joka kääntäisi elämän suunnan.

— Jos saisin toivoa mitä vain, haluaisin ruokaa, peiton ja keittiötarvikkeita, hän toteaa hiljaa.

Yhteisvastuu auttaa yksinäisiä ja turvattomia vanhuksia

Maailman ihmisistä 10 prosenttia on yli 60-vuotiaita. Vuonna 2050 yli 60-vuotiaiden osuus on jo 21 prosenttia. Ihmisten elinikä pitenee, mutta yksinäisyys ja turvattomuus lisääntyvät.

75 vuotta täyttäneistä suomalaisista runsas kolmannes kertoo kärsivänsä yksinäisyydestä toisinaan. Viisi prosenttia eli noin 20 000 vanhusta kärsii jatkuvasta yksinäisyydestä. Äärimmäisestä hädästä kertoo se, että Suomessa joka toinen päivä yksi vanhus tekee itsemurhan.

Kehitysmaiden vanhuksista 80 prosentilla ei ole säännöllisiä tuloja ja 100 miljoonaa vanhusta joutuu elämään alle eurolla päivässä. He ovat täysin riippuvaisia perheen ja paikallisen yhteisön huolenpidosta.

Yhteisvastuukeräys 2006 auttaa yksinäisiä ja turvattomissa oloissa eläviä vanhuksia. Teemana on Ihmisarvoinen vanhuus. Keräyskampanja muistuttaa, että ihmisellä ei ole viimeistä käyttöpäivää, vaan arvo elämänsä loppuun asti.

Angolassa Yhteisvastuu antaa apua vanhuksille, jotka ovat palanneet kotimaahansa 27 vuotta jatkuneen sisällissodan jälkeen. Kyläläisiä kannustetaan vapaaehtoiseen lähimmäispalveluun vanhusten hyväksi. Yksinäisille vanhuksille turvataan ihmisarvoinen vanhuus hankkimalla heille ruokaa ja vaatteita. Yhteisvastuu tukee myös Sambian pakolaissiirtokunnissa asuvia angolalaisia vanhuksia.

Ugandassa Yhteisvastuu auttaa aids-orvoista huolehtivia isoäitejä ja isoisiä. Vanhuksille annetaan henkistä ja aineellista tukea sekä oikeusapua. Lapsenlapsiensa kanssa asuville vanhuksille rakennetaan kunnon taloja huonokuntoisten majojen tilalle. Kylissä jaetaan aids-valistusta sekä koulutetaan tukihenkilöitä ja oma-apuryhmiä.

Kotimaassa Yhteisvastuu tekee työtä vanhusten yksinäisyyden lievittämiseksi. Kotikäyntityön avulla tavoitetaan ne vanhukset, joiden elämäntilanne on kaikkein haavoittuvin. Myös päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä vanhuksia sekä ikääntyneitä maahanmuuttajia tuetaan.

Keräyksen tuotosta 60 prosenttia käytetään kehitysyhteistyöhän ja katastrofiapuun. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu. 20 prosenttia käytetään kotimaiseen vanhushankkeeseen. 20 prosenttia ohjataan hiippakuntien ja seurakuntien tekemään avustustyöhön.

Keräyksen suojelijana toimii tasavallan presidentti Tarja Halonen. Presidentti avaa keräyksen sunnuntaina 5.2. klo 11.35 TV1:ssä.

Lisätietoja www.yhteisvastuu.fi