Kirkolliskokous teki viime marraskuussa päätöksen, jonka mukaan kummien lisääminen kasteen jälkeen on mahdollista "erityisistä syistä". Kirkkojärjestykseen tehty muutos astui voimaan vuodenvaihteessa. Tikkurilan vt. kirkkoherran Pirkko Yrjölän mukaan moni seurakuntalainen on jo ehtinyt ottaa asiasta yhteyttä.

— Päätös on selvästi ylittänyt uutiskynnyksen ainakin Tikkurilassa. Näiden muutaman viikon aikana minulle on tullut jo monta puhelua ja kirjallista pyyntöä kummien lisäämisestä. Positiivista tässä on, että ihmisten mielestä kummin tehtävä on tärkeä ja vanhemmille on merkitystä sillä, kuka lapsen kummi on.

Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että kirkolliskokouksen päätöksestä ei selviä, mitä nämä erityiset syyt kummien lisäämiseen ovat. Myöskään piispainkokous tai kirkkohallitus eivät ole lähettäneet asiasta ohjeita.

— Kirkolle tyypilliseen tapaan asia on jätetty jokaisen seurakunnan kirkkoherran ratkaistavaksi. Ymmärrän sen, että jokainen tapaus on erilainen, mutta suuntaviittoja kyllä kaivataan. Muuten voi eri puolilla Suomea tulla erilaisia käytäntöjä, mikä ei ole seurakuntalaisten kannalta tasapuolista, Yrjölä harmittelee.

Kirkkoherran harkittava perusteluja

Yrjölän mukaan kummius liittyy kirkon kasteteologiaan, kummi on kasteen todistaja.

— Myös siksi olisi hyvä, että piispainkokous lähettäisi lisäohjeita. Vantaan seurakunnissa olisi niinikään hyvä kirkkoherrojen kesken käydä asiasta perusteellinen keskustelu ja miettiä linjauksia, ehdottaa Yrjölä.

Yrjölä on ollut asiasta yhteydessä muun muassa piispainkokouksen sihteeriin Kalervo Saloon. Salon mukaan kummikysymys ei ole piispainkokouksen asialistalla, mutta on mahdollista, että piispainkokous tai kirkkohallitus vielä lähettää seurakuntiin jonkinlaisen ohjeen. Siihen asti osviittaa voi etsiä lainvalmistelusta.

— Kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietinnössä erityisinä syinä mainitaan kummin kuolema, kummin eroaminen kirkosta, adoptio, tilanne, jossa ulkomailla kastetulle lapselle ei ole nimetty kummeja sekä tilanne, jossa kummin ja lapsen välinen yhteys on tosiasiallisesti katkennut. Koska etenkin viime mainittua on vaikea tarkkaan määritellä, kirkkoherralle täytyy joka tapauksessa jättää harkintavaltaa, Salo korostaa.

Yrjölä pitää kummallisena sitä, että kummien lisäämisen voi periaatteessa hoitaa paperilla. Riittää kun kirkkoherra laittaa hyväksyntänsä vanhempien täyttämään kaavakkeeseen.

— Tässä minusta kirkkoherran kannattaa käyttää omaa harkintaansa ja ottaa joka tapauksessa yhteyttä vanhempiin ja myös tulevaan kummiin. Uusien kummien nimeäminen ei ole automaatista, vaan vaatii hyviä perusteluja. Hallintomenettelylaki edellyttää minusta, että kirkkoherra tarkistaa, että asia sopii kummille. Jos lapsi on jo 12 vuotta täyttänyt, myös häntä pitää uskonnonvapauslain mukaan kuulla, Salo ohjeistaa.

Salon mielestä kummin lisäämistä ei pidä jättää pelkäksi paperiasiaksi, vaan se edellyttää henkilökohtaista keskustelua ainakin puhelimessa. Parasta olisi sopia yhteinen tapaaminen, jossa voidaan vielä selvittää, mitkä ne erityiset syyt ovat ja keskustella vanhempien ja tulevan kummin kanssa kummin tehtävästä.

Kummiutta ei voi peruuttaa

Kummi ei ole mikä tahansa kaveri, vaan hänen tehtävänsä on olla kasteen todistaja ja sen jälkeen vanhempien tukena lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kummin pitää siksi olla rippikoulun käynyt ja konfirmoitu kirkon jäsen. Vaikka kummi myöhemmin elämässä eroaisikin kirkosta, kummiutta ei voi peruuttaa.

— Kummi on joka tapauksessa ollut mukana kastehetkellä, ja ihmisethän eroavat kirkosta monenlaisista syistä. Vanhemmat voivat kummin erottua kirkosta kuitenkin pyytää lapselle lisää kummeja, jotka huolehtivat myös kristillisestä kasvatustehtävästä. Uusia kummeja voidaan nimetä enintään kaksi, kertoo Salo.

Kummin suhde lapseen voi katketa esimerkiksi tämän vanhempien avioeron vuoksi. Tämä voi sekä Salon että Yrjölän mukaan olla erityinen syy kummien lisäämiseen. Pelkästään sillä perusteella, että olisi kiva saada lisää kummeja, päätöstä ei kuitenkaan voida tehdä.

— Kun kummin tehtävään suostuu, sitoutuu olemaan läsnä lapsen elämässä. Kuitenkin jokaisessa rippikoulussa on nuoria, jotka eivät muista milloin ovat viimeksi nähneet kumminsa eivätkä tiedä, saavatko he kummin siunaamaan heidät konfirmaatiojumalanpalveluksessa, sanoo Yrjölä.

Yrjölän mukaan kummiutta ei kuitenkaan pidä arvioida pelkästään tapaamisten määrällä. Elämäntilanteet voivat aiheuttaa sen, ettei tapaamisia ole kovin usein, mutta yhteyttä voi pitää myös muuten.

— Jos asuu kauempana, niin puhelin ja netti on keksitty ja kirjeitä voi kirjoittaa. Kummin yksi tärkeä tehtävä on myös rukoilla lapsen puolesta. Siinä ei tarvitse pitää rimaa korkealla, vaan voi yksinkertaisesti aina silloin tällöin huokaista, että Jumala siunaisi lapsen elämää ja varjelisi häntä pahasta, muistuttaa Yrjölä.