Lyhdynsytyttäjä, suutari ja tullitarkastaja — kaikki kolme vaikuttivat hiljaista rukousta painottaneessa hengellisessä liikkeessä Ruotsissa. Liike sai alkunsa viime vuosisadan alussa Tukholman vanhassa kaupungissa niin sanotusta Flodbergin piiristä.
    Suutari tuli mukaan muita myöhemmin. Hänestä tuli kuitenkin yksi tärkeimpiä hengellisiä suunnannäyttäjiä, vaikka hän karttoi kaikkea julkisuutta ja toimi suurimman osan elämäänsä suutarin ammatissa. Hänen nimensä oli Hjalmar Ekström.
    Sen, joka tahtoi saada häneltä jotain, piti mennä hänen suutarinverstaaseensa Hälsingborgiin ja seurata, kun hän työskenteli. Piti vain istua vieressä, nuuhkia verstaan tuoksuja, vaieta ja katsella, kun hän korjasi kenkiä. Lähtijä sai aina huomata saaneensa jotain muutakin kuin korjatut kengät. Jos ei osannut vaieta, sai lähteä tyhjin toimin.
    Suutari tunsi Raamattunsa ja mystikkojen kirjoitukset. Se, mitä hän koko elämällään ja olemuksellaan opetti, oli yksinkertaista. Ne, jotka valvovat ja rukoilevat sisäisessä ja sanattomassa rukouksessa, arkiaskareissaan, ovat jo Herrassa, aina. Siinä se salaisuus oli. Oleminen ja tekeminen nousivat samasta lähteestä.
    Suutarit ovat nykyään palvelualan yrittäjiä. Verstaan hiljaisuus on vaihtunut kauppakeskuksen hyörinään. Elämä on monimutkaistunut ja valinnat moninkertaistuneet. Yksinkertaisuuteen pyrkiminen ei ole helppoa.
    Tie siihen on erilainen eri ihmisille. Yksinkertaisuutta etsivä ei voi vain poimia sitä mukaansa jostakin. On lähdettävä matkalle ja kuljettava usein kiertoteitä. Jossakin mutkassa voi sitten löytää itsensä jonkun ”verstaalla” ihmettelemässä, miten yksinkertaista elämä pohjimmiltaan on.