Jokiniemen koulussa erityisopettajana työskentelevä Päivi Lahti-Olsen luki viime keväänä lehdestä jutun Euroopan avaruusjärjestön (ESA) tutkimukseen osallistuneesta suomalaisnaisesta. Hanke tuntui niin kiinnostavalta, että hän päätti hakea seuraavaan testiryhmään.
Lahti-Olsenia onnisti, sillä hänet valittiin liki 900 hakijan joukosta lääkärintarkastukseen ja psykologin haastatteluun. Läpäistyään ne hän oli yksi 12 naispuolisesta testihenkilöstä.
Tutkimusjakso alkoi syyskuussa Ranskan Toulousessa sijaitsevassa avaruuslääketieteen ja -fysiologian instituutissa. Aluksi testattiin 20 päivän ajan lihaksia, luustoa, verenkiertoa ja hermostoa. Sen jälkeen testattavien piti olla 60 päivää makuuasennossa kuuden asteen kulmassa, jossa pää on alempana kuin jalat ja joka vastaa painotonta tilaa avaruudessa.
— Asento tuntui ensimmäiset pari tuntia hieman oudolta, mutta sen jälkeen siihen tottui, eikä se tuntunut missään vaiheessa pahalta, Lahti-Olsen kertoo.

Kyläilyä sänkyjen kera

Testihenkilöt oli jaettu kolmeen vertailuryhmään, joista ensimmäinen ei saanut tai tehnyt mitään erityistä, toinen sai lisäravinteitä ja kolmas harrasti liikuntaa erityislaitteilla. Päivi Lahti-Olsen kuului ravinneryhmään.
— Kaikki toiminnat tapahtuivat makuuasennossa, mutta ei se ollut mikään ongelma. Ruokailukin sujui, kun kohottautui kyynärpäiden varaan.
Aika ei käynyt pitkäksi, sillä Lahti-Olsen oli varannut testijaksoa varten paljon tekemistä. Hän opiskeli kaksi kertaa viikossa opettajan johdolla ranskaa ja hänen luonaan kävi päivittäin hieroja. Lisäksi käytössä olivat tietokone ja televisio sekä vapaata puhelinaikaa neljä tuntia viikossa.
Lahti-Olsenin mukaan sopeutumista tilanteeseen helpotti oman asennoitumisen ohella loistava ryhmähenki. Testihenkilöt kyläilivät sänkyjen kera toistensa huoneissa, ja välillä heillä oli yhteisiä tapaamisia.
— Huonekaverini oli suomalainen, sillä sattumalta minun lisäkseni ryhmään oli valittu kaksi muutakin suomalaista. Muut testattavat olivat Ranskasta, Sveitsistä ja Skotlannista.

Kävelyn treenaamista

Parin kuukauden pitkällään olemisen jälkeen koehenkilöillä alkoi 20 päivän kuntoutus- ja testausjakso. Päivi Lahti-Olsenin mielestä se oli tutkimusjakson raskain vaihe.
— Kävelyni oli aluksi holtitonta ja huojuvaa, enkä pysynyt  pystyssä ilman kahta tukijaa. Lihakset vetivät kramppiin ja olo tuntui muutenkin huonolta. Treenasimme kävelemistä tekemällä yhä pitempiä kävelylenkkejä ja kulkemalla portaita ylös ja alas.
Lahti-Olsenin jalat olivat makaamisen jäljiltä kuin tikut. Hänen painonsa oli pudonnut silti vain puolisen kiloa.
Tutkimuksen tekijöitä kiinnosti erityisesti se, miten testattavien lihakset reagoivat pitkäaikaisessa makuuasennossa olemiseen, kestäähän esimerkiksi Marsiin tehtävä avaruuslento useita kuukausia.
— Ympärillä pyöri aikamoinen määrä tutkijoita, lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Instituutin oman ryhmän lisäksi hankkeessa oli mukana tutkijoita ympäri maailmaa, Lahti-Olson selvittää

Kotijoukot kannustivat

Päivi Lahti-Olsen pitää tutkimusjaksoa kaiken kaikkiaan hienona ja avartavana kokemuksena. Hänestä tuntuu hyvältä, että hän on voinut antaa tällä tavoin panoksensa tieteen hyväksi. Ja jos joskus tarjoutuisi tilaisuus lähteä turistina avaruuslennolle, hän kyllä lähtisi matkaan.
Tärkeinä tukijoina ja kannustajina Lahti-Olsenilla olivat hänen miehensä, sukulaisensa ja ystävänsä. Hän piti päivittäin yhteyttä läheisiinsä, joten hän tiesi koko ajan, mitä kotimaahan kuuluu.
— Oli mukavaa, että melkein heti, kun tulin takaisin kotiin Hiekkaharjuun, alkoi joululoma. Siten sain palautua rauhassa tutkimuksesta.
Testihenkilönä oleminen ei kuitenkaan ole täysin ohi. Esimerkiksi tämän vuoden aikana Lahti-Olsen matkustaa neljä kertaa Ranskaan jatkotutkimuksiin. Tiedossa on, että yhteyttä pidetään puhelimitse vielä neljän vuodenkin kuluttua.

Päivi Lahti-Olsen palasi la 14.1. jatkotutkimuksista Ranskasta.