Viime aikoina kanttorit ja kirkkomusiikki ovat joutuneet tulilinjalle. On syytetty kanttoria tunnelman pilaamisesta, urkuja laulun tappamisesta ja kirkossa kuultavaa musiikkia ilon pilaantumisesta. On löydetty kanttorista yksi hyvä syy kiertää kirkko kaukaa. Haluan tässä tuoda esille, miksi edelleen jaksan olla kanttori.

Kanttori ei ole vain urkujen siamilainen jatke, vaan hän on kouluttautunut tekemään monipuolista seurakuntatyötä. Kanttori pitää kuoroharjoituksia, joissa pyrkii mahdollisimman puhuttelevaan lopputulokseen. Ennen kuin kuoron laulu on kansalle kuultavissa kanttorin täytyy suunnitella ja hankkia — kenties myös säveltää tai sovittaa — ohjelmisto, laatia esiintymis- ja harjoitusaikataulu sekä harjoittaa kuoroa.

Kanttori tapaa päiväkoti- ja koululaisryhmiä, joille esittelee musiikin eri aihepiirejä, opettaa uusia lauluja tai esittelee urkuja. Kanttori pitää lukiolaisille kirkkomusiikin historian tunteja, antaa nuorille rippikouluopetusta ja käy kerhoissa ja piireissä pitämässä yhteislaulutilaisuuksia tai esitelmöimässä.

Kanttori järjestää seurakunnassaan konsertteja. Hän etsii esiintyjät ja tekee sopimukset, hoitaa tilajärjestelyt, mainostuksen, harjoitusaikataulut, ohjelmanteon ja –jakelun, kukituksen ja palkkionmaksut.

Tietysti kanttori myös itse konsertoi ja sitä ennen harjoittelee kuukausia musiikkia esityskuntoon. Hän esiintyy seurakunnan tilaisuuksissa. Kanttori myös soittaa ja laulaa häissä ja hautajaisissa, joita varten on pidettävä esityskunnossa laaja ohjelmisto.

Seurakunnissa on pianoja, urut ja muita soittimia, joiden huollosta ja virityksistä kanttori on vastuussa. Kanttorin maantieteellinenkin työalue on laaja: hoidettavana on useita toimipisteitä, jotka sijaitsevat kaukana toisistaan.

Ai niin, ja sitten kanttori myös soittaa ja laulaa jumalanpalveluksissa. Jokaiseen jumalanpalvelukseen kanttori valitsee yhdessä muiden toteuttajien kanssa virret, transponoi niiden sävellajit sopiviksi, valitsee alku-, vastaus-, kuolleitten kiitos-, ehtoollis- ja päätösmusiikit ja harjoittelee ne.

On rajattomasti asioita, joita kanttorin muusikkona odotetaan osaavan. Olisi oltava huippu-urkuri, enkelimäinen laulaja, innostava ja innovatiivinen kuoronjohtaja ja opettaja, jukeboksi, josta löytyy kaikki kappaleet vanhoista kirkkoveisuista iskelmäradion hitteihin.

Onnistuessaan tällainen palapelityö tuottaa tekijälleen suurta tyydytystä ja iloa. Tärkeä onnistumisen mittari on kiitollinen ja tyytyväinen palaute. Sitä onneksi tulee enemmän kuin mitä viime aikoina on haukkuja julkisuudessa sadellut, niin että työn ilo ja tunne tarpeellisuudesta on säilynyt.