Vaalit synnyttivät monenlaista kuhinaa. Joitakin toimittajia tuntui kiihdyttävän se, että monet äänestävät ”väärää” puoluetta. Esiin kaivettiin asenteelliset nimilaput loikkariäänestäjä ja takinkääntäjä. Tosin ei selvinnyt, missä iässä poliittinen kanta on muodostettava ja kauanko siinä on pysyttävä, jottei muuttuisi loikkariksi.
Jostain syystä loikkaaminen muilla elämänalueilla kuin politiikassa ei ole ollenkaan yhtä dramaattista. Itse olen vuosien mittaan muuttanut mielipiteeni muun muassa riimirunoudesta, neuvostososialismin saavutuksista, sukujuhlista, John F. Kennedystä, punajuurista, naimisiinmenosta ja nälkiintyneen näköisistä runoilijapojista. Yhdestäkään käänteestä en ole joutunut tilille.
Myös media sietää paheksumatta näitä muita loikkia. Formulakuski saa vaihtaa tallia, muusikko levy-yhtiötä ja julkkis parisuhdetta ilman, että tuloksena on muuta kuin lööppejä.

Tämä ero politiikan ja muun elämän välillä on outo, sillä suomalaiset ovat paljon sitoutuneempia muihin yhteiskunnan rakenteisiin kuin puolueisiin. Moni on luvannut avioliitossa uskollisuutta kuolemaan asti, moni on liittynyt urheiluseuraan ja moni toimii erilaisissa avustusjärjestöissä. Sen sijaan vain muutama prosentti on puolueiden jäseniä.
Millä ihmeen perusteella äänestäjiltä sitten odotetaan puolueuskollisuutta? Ja kuka sitä vaatii?
Ennen kaikkea lienee kyse ennustettavuudesta ja vallasta: puolueiden on helpompi laatia strategioitaan, toimittajien ohjelmiaan ja gallup-tutkijoiden kysymyksiään, kun me äänestäjät emme muutu. Pysymme hallinnassa, kun äänestämme niin kuin vanhempamme tai viiteryhmämme äänestävät tai niin kuin itse äänestimme 18-vuotiaina.  

Televisiotentissä toimittaja nimitti presidenttiehdokasta takinkääntäjäksi, kun tämä oli asiasta eri mieltä kuin kirjoituksessaan 20 vuotta sitten.  Minusta olisi kuitenkin kauheaa, jos  eturivin poliitikko ei vuosien mittaan olisi lainkaan saanut uutta tietoa tai oppinut mitään.
Itse olen elämäni varrella äänestänyt kolmea puoluetta ja kerran Jörn Donneria, ja mielestäni aina oikein. Tieto ja mielipiteet ovat uudistuvia luonnonvaroja ja liikkuvat äänestäjät  demokratian valppaita vahtikoiria.