Suurten ikäluokkien vanhemmat alkavat olla siinä iässä, että muisti pätkii. Oikeat sanat unohtuvat, esineet häviävät ja läheisimmistäkin ihmisistä tulee epäluotettavia. Tavaroitten häviäminen kun ei tietenkään johdu vanhuksen huonontuneesta muistista. Varkaat ovat taas vieneet. Se on se naapurin rouva. Vai onko se oma tytär!
Annamari Marttisen kirjassa Mistä kevät alkaa (Tammi 2005) kerrotaan Leilasta, jolla on ylioppilasjuhliin valmistautuva tytär ja dementoituva äiti, Helena. Helenan kaltaisia on Suomessa muitakin, jo noin 130 000. Touhukas isoäiti olisi ollut ennen suureksi avuksi juhlien järjestämisessä: olisi leiponut ja laittanut ruokaa, järjestellyt kukkia, touhunnut ja neuvonut. Nyt Helenasta pitääkin alkaa huolehtia kuin lapsesta. Osat vaihtuvat.
Jos oma vanhus ei ole vielä menettänyt muistiaan, kirjan avulla voi tutustua siihen mikä ehkä on edessä. Hyvä on totuttautua siihenkin, ettei kannata odottaa kiitoksia, kun sairastuneelle aletaan järjestää sopivaa apua. Petturiksi syytetään, Juudaksena pidetään.