Janika Kilpinen, 20, on valmistautumassa elämänsä ensimmäiseen laitesukellukseen. Oloaan hän kuvailee tyyneksi.
— Olen halunnut sukeltaa 14-vuotiaasta lähtien. Huhtikuussa lähden sukeltamaan Thaimaahan, jos kokeilu nyt sujuu hyvin.
Ennen Tikkurilan uimahallille lähtöä Kilpinen on perehtynyt lajin teoriaan Hiekkaharjun nuorisotila 36:n yläkerrassa. Koitosta varten häntä on valmentanut sukelluskouluttaja, erityisnuorisotyöntekijä Jari Vänttinen.
— Älä pidätä hengitystä, kun hengität vedessä regulaattorin eli hengityssäätimen avulla. Äläkä sukella ikinä yksin, Vänttinen neuvoo.
Yhdessä kouluttajansa kanssa Kilpinen valitsee itselleen sopivat varusteet.

Rauhallisuus tärkeää

Laitesukellus on osa Vantaan kaupungin nuorisopalveluiden järjestämää toimintaa. Tällä hetkellä Vänttisen ohjauksessa sukeltamista harrastaa Vantaalla noin 60 lasta ja nuorta. Toiminnassa ovat mukana myös heidän vanhempiaan.
— Alaikäiset nuoret voivat sukeltaa ainoastaan vanhempiensa luvalla, Vänttinen kertoo.
Talvisin hän käy nuorten kanssa sukeltamassa joko Tikkurilan tai Hakunilan uimahallissa. Kesällä he ovat tehneet sukellusretkiä muun muassa Räyskälään ja Suomenlahdelle.
Ennen jokaista sukellusta Vänttinen toistaa useita kertoja lajin turvallisuusohjeet. Hänen mielestään sukeltamisessa turvallisuuden merkitystä ei voi koskaan liikaa korostaa.
— Olen vastuussa alusta loppuu saakka jokaisesta veteen viemästäni ihmisestä, hän huomauttaa.
— Kouluttajan ja sukelluskurssilaisen välille syntyvä luottamus on ensiarvoisen tärkeää. Veden alla pitää pysyä mahdollisimman rauhallisena.
Sukeltamiskurssien kansainvälinen kieli on englanti. Lisäksi vedessä sukeltajat viestivät toisilleen kansainvälisesti yhteisesti sovituilla käsimerkeillä.

Vesikuplien ympäröimänä

Kilpinen saa rohkaisevaa tukea myös 16-vuotiaalta Harri Mannoselta ja häntä vuotta vanhemmalta Jaspe Norrilta.
— Sukeltamisessa on parasta vedessä oleva hiljaisuus, he toteavat.
Mannonen ja Norri ovat sukeltaneet yli viisi vuotta. Hyvää fyysistä kuntoa vaativa laji on opettanut heille myös vastuunottamista itsestä ja toisista.
— Veden sylissä on mukava köllötellä. Sukeltamiseen voi jäädä koukkuun jo ensikerrasta lähtien, he tietävät.
Uimahallissa Kilpinen ryhtyy Vänttisen avustamana laittamaan päälleen yli kymmenen kiloa painavia varusteita. Samalla Kilpisen ilme vakavoituu.
— Sukeltaminen ei sinänsä jännitä, mutta uutta muistettavaa on tosi paljon, hän huokaa.
— Ole rauhassa, et ole veden alla yksin, Vänttinen kannustaa.
Altaan matalassa päässä Vänttinen opastaa Kilpistä hengityslaitteiden kanssa. Sitten edessä on laskeutuminen polvien varaan altaan pohjaan.
— Hyvin menee, Vänttinen elehtii.
Seuraavaksi Kilpinen onnistuu laskeutumaan vatsalleen altaan pohjaan. Samalla onnistumisen ilo pilkahtaa maskin läpi sekä Kilpisen että Vänttisen silmistä.

Vahvoja tunteita

Kilpinen liikuttelee räpylöitään vedessä rauhallisesti ylös–alas ja ryhtyy seuraamaan Vänttistä. Kouluttaja tiedustelee jatkuvasti käsimerkkien avulla Kilpisen tuntemuksia.
Sukellusmaskin läpi Kilpinen pitää kiinni nenästään ja tasaa puhaltamalla korvissa tuntuvaa painetta. Käsimerkein Vänttiselle vastaamalla hän vakuuttaa kaiken olevan ok.
Parin metrin syvyydessä Vänttinen ottaa esiin vyössään roikkuvan muovisen muistitaulun.
— Sä olet tosi hyvä! viestissä lukee.
Liki tunnin kestäneen sukelluksen jälkeen Kilpinen on hetken sanaton, mutta äärimmäisen tyytyväinen.
— Vedessä kuulo, näkö ja ihon tuntoaisti terästyivät uudella tavalla. Lisäksi hiljaisuus vedessä oli ihanaa.
Hyvä olo valtaa Kilpisen koko voimallaan vasta saunan lauteilla.
— Olen tosi ylpeä itsestäni. Sukeltaminen oli tosi vahva kokemus, hän hehkuttaa.