Nadja Krongolm, 26, työskentelee englanninopettajana petroskoilaisessa koulussa, jossa painotetaan suomensukuisia kieliä ja kulttuuria. Kaiken englannin opettamiselta liikenevän ajan hän toimii seurakunnan nuorisotyössä.
— Osallistuin muutama vuosi sitten nuorten tapahtumaan, jossa eräs tyttö esitti avoimen kysymyksen: ”Jos et sinä, niin kuka tekee kirkon työtä?” Se puhutteli minua niin voimakkaasti, että päätin alkaa ilman sen kummempaa osaamista organisoida uudelleen luterilaista nuorisotyötä, joka oli päässyt Petroskoissa välillä kokonaan loppumaan.
Inkerin kirkko innostui lupaavasta nuoresta naisesta ja kutsui Nadjan opiskelemaan. Kahden vuoden ajan Nadja hoiti opettajan työnsä, järjesti seurakunnan nuorisotyötä ja opiskeli Inkerin kirkon koulutuskeskuksessa Keltossa, Pietarin kupeessa. Nyt hän on seurakunnan dynamo.

Nuoret löytäneet kirkolle

Tulevaisuuden kannalta näyttää hyvältä, että Petroskoin luterilaisen seurakunnan voimakkaimmin kasvava työmuoto on juuri nuorisotyö. Nuorisotyö aloitettiin uudestaan muutama vuosi sitten, ja nyt mukana on aktiivisesti jo kolmisenkymmentä 16–26-vuotiasta.
Tammikuussa nuoret järjestävät kirkolla ensi kertaa omin voimin viikonloppuleirin, jonne odotetaan tulijoita muualtakin Karjalasta ja Pietarin suunnasta.
Useimmat nuoret löytävät kirkolle tuttujen kautta. Esimerkiksi alueen kouluilla seurakunta ei saa mainostaa toimintaansa.
Kun Oulaisten seurakunta järjesti viime vuonna petroskoilaisille diakoniatyön kurssin, kipinä siitä tarttui myös nuorten ryhmään. Menneenä jouluna seurakunnan nuoret toteuttivat ensimmäisen oman diakoniahankkeensa. He vierailivat seurakunnan yksinäisten vanhusten luona joulutervehdysten kanssa ja tarjosivat apua kotiaskareissa.
Myös pyhäkouluun löytyy tulijoita. Seurakuntanuoret toimivat siellä vapaaehtoisina opettajina.

Kristillistä elämäntapaa etsimässä

Nuoret kokoontuvat perjantaisin seurakunnan Zaitsevakadun huoneistolla tai jonkun nuoren kotona. Krongolmien, Nadjan anoppilan, olohuoneeseen on juuri kokoontunut parikymmentä nuorta. He osallistuvat raamattupiiriin, laulavat pari laulua ja tapaavat ystäviä.
Ilmapiiri on lämmin. Parinkymmenen molempaa puolta olevat nuoret keskustelevat vilkkaasti Matteuksen evankeliumin opettamasta toisen posken kääntämisestä. Nuoret pohtivat pitkään, mitä kristillinen etiikka oikeastaan vaatii.
Nadja ja hänen miehensä Alex ovat molemmat opiskelleet Keltossa. Nadja suoritti nuorisotyön kurssin, Alex opiskelee edelleen pappisseminaarissa. Jos kirkolla olisi varaa maksaa palkkoja, Nadja siirtyisi kokonaan seurakunnan palvelukseen. Mutta kuten Venäjällä usein, toimeentuloa varten pitää tehdä kahta työtä.

Lapsuus neuvostomaassa

Nadja on venäjänkielinen, mutta isänsä puolelta hänellä on suomalaisia juuria. Nuoret puhuvat seurakunnassa keskenään venäjää, vaikka suomea opiskellaankin yhä enemmän. Moni seurakuntaan tutustumaan tullut on ystävien lisäksi löytänyt myös oman inkerinsuomalaisen taustansa tai ainakin tutustunut Suomeen vilkkaan ystävyysseurakuntatyön kautta.
Nadja ehti elää lapsuutensa neuvostomaassa. Identiteettiin se ei ehtinyt kuitenkaan vaikuttaa.
— Juuri kun olisin ollut tarpeeksi vanha liittyäkseni pioneereihin, järjestö lakkautettiin. Mutta elämä meni täällä muutenkin omalla painollaan, juhlapuheet olivat juhlapuheita.
— Minulla ei ole siitä ajasta mitään erityisen nostalgista tai raskasta muistoa. Ideologiasta oli tullut hyvin ohutta, eikä sitä ainakaan meidän perheessämme oikeastaan ollut. Me olimme vain venäläisiä — silloin, kuten nytkin.

Suhde uskontoon

Nadjan vanhemmilla oli kuitenkin suhde uskontoon, ja hänet liitettiin kasteessa ortodoksiseen kirkkoon perheen lomamatkalla Kazakstanissa.
— Itse kiinnostuin kirkoista vasta 14-vuotiaana. Tutustuin luterilaiseen seurakuntaan ystäväni perheen kautta, ja koska täällä oli nuoria ja toimintaa, hakeuduin rippikouluun tänne. Ortodoksiseen kirkkoon meidän seurakunnallamme on ihan hyvät välit. Moni nuorista käy toisinaan ortodoksisissa palveluksissa.
Nuortenilta Krongolmeilla päättyy teetarjoiluun ja seisovaan iltapalapöytään, jonka perheen isoäiti on laittanut. Nadja varmistaa, ketkä ovat tulossa seuraavana päivänä kirkolle valmistelemaan nuorten diakoniatempausta. Ovi käy, lausutaan hyviä öitä.
— Tervetuloa uudestaan, Nadja sanoo eteisen tungoksessa ja hymyilee iloisesti.