Vuosien myötä suunnitelmia ja ideoita täytyy haravoida tiukemmalla seulalla kuin aikaisemmin. Vaikka elämä on tulvillaan innostavia haasteita, niihin vastaamiseen täytyy käyttää yhä suurempaa harkintaa. Kuinka työläs uusi suunnitelma on? Jos toimin sen mukaan, kuinka suurta aikasatsausta se vaatii itseltäni ja perheeltäni?

Mitkä käsillä olevista hankkeista ovat sellaisia, että niihin voisi sitoutua tuleviksi vuosiksi? Mistä olisi syytä tässä vaiheessa luopua, jotta tilaa jäisi enemmän sille, mihin todella haluan panostaa?

Ihmisen kyky tehdä valintoja on aina rajallinen. Takana on monia kesken jääneitä polkuja, monia ideoita ja suunnitelmia, jotka nousivat säkenöivinä ilmaan kuin ilotulitus, mutta sammuivat yhtä nopeasti ja jälkiä jättämättä.

Entä asiat, jotka vain kasvoivat hiljaa, ilman että niihin tuli kiinnitettyä aluksi mitään huomioita? Ystävyydet, jotka kypsyivät hiljaisuudessa lujiksi, syviä juuria kasvattaen?

Välillä tekee hyvää tarkastella elämää kuin pienen etäisyyden päästä. Paljon on sellaista, mikä hävettää ja tuottaa kipua. Paljon on sellaistakin, mitä muistellessa nousee syvä kiitollisuus: Tuokin ihminen on jaksanut noin kauan tukea ja kannustaa. Ja tuokin maisema silmien alla on ilahduttanut monimuotoisuudellaan, silloinkin kun sen merkitystä ei ole tullut sen kummemmin ajateltua.

"Silloin kun ei mitään ollut, / sinä olit, Jumala. / Kaikki, mikä kerran luotiin, / sinusta sai alkunsa. / Sinä olet, sinä elät / pimeyden keskellä. / Silloinkin, kun kaikki järkkyy, / sinä olet lähellä."