Teppo Nuorva: Rauhaa ja rakkautta. Humble House Records 2005.

Vantaalainen Teppo Nuorva tekee kainosti romanttisia lauluja, joissa miehet uskaltautuvat rakastamaan omaa naistaan. Onni on kaunista mutta haurasta, ja elämän kolhut painavat kipeänsuloisesti keski-ikään ehtinyttä.

Uusin levy Rauhaa ja rakkautta säilyttää saman suunnan kuin ensimmäinen albumi Lyhyt yö, vaikka onkin akustisempi ja sovituksiltaan riisutumpi.

"Ei rakkaus ole kuollut, se viipyy joskus ajatuksissaan. Ei rak-kaus ole kuollut, se nukkuu hiljaa höyhenpatjallaan. Sitten se havahtuu ja kömpii meidän luo, haukotellen, ja me tunnemme sen."

Nuorvan lauluissa kyse ei kuitenkaan ole vain miessydämen lyriikoista. Ne ovat myös notkeita laulumelodioita, joissa tuntuu kantrirokin kaiku. Nuorvan lauluääni puolestaan on sopivasti karkea käydäkseen tavallisen miehen tulkiksi.

Ehkä viehättävintä Rauhaa ja rakkautta -levyllä on, että se välittää tunnelman siitä, kuinka meillä on kuin onkin joskus aikaa nukahtaa toisen viereen, istua kiireettömästi aamukahvilla ja unelmoida. Se on ihmisarvoinen näkökulma, joka sitkeästi väistää kaikenlaista virtaviivaistamisen ja tuottavuuden lisäämisen pakkoa.